Kylmiä keittoja helteeseen

Yllättäen ja pyytämättä Turkkiin paukahtivat tänä vuonna jo nyt toukokuussa superhelteet. Lämpötilat ovat hiponeet Mersinissä liki 40 astetta, nyt viikonloppuna lämpötilojen pitäisi palata hieman normaalimpiin lukemiin.

Helteelläkin pitää syödä, mutta välillä helleviikolla mitä on tehnyt mieli ja mikä olisi järkevää, eivät ole olleet ihan linjassa. Kokkailujeni mielekkyyttä pohdin muun muassa tehdessäni hiki hatussa karniyarikia (jauhelihaversio imam bayildi -munakoisovuoasta), joka vaati yli tunnin hellan lämmössä oleskelua. Lasagnea ja perunapiirakkaakin tuli tehtyä, vaikka uunin lämmittäminen näillä helteillä ei luonnollisestikaan vähentänyt keittiön lämpötilaa. Ideaalimpiakin hellekokkailuja tuli kuitenkin tehtyä ja näihin kuuluvat ennen kaikkea jogurttipohjaiset keitot. Tsatsiki käy lisukkeesta, kun taas kikherneillä rikastettu ayran corbasi kelpaa vaikka lounaaksi ihan sellaisenaan.

Ennen Turkissa asumista mielsin tsatsikin lähinnä kreikkalaiseksi jogurttidipiksi. Tsatsiki eli cacik on kuitenkin täysin tyypillinen lisuke tai alkuruoka myös turkkilaisille ja heille kyseessä on ihan perusturkkilainen ruoka. Tsatsikin pääraaka-aineet ovat kurkku, jogurtti ja valkosipuli, mutta sitten alkaakin paljastua eroja aineissa ja tekotavoissa. Joku voi laittaa tsatsikiin öljyä tai etikkaa, toinen ei missään nimessä. Joku voi raastaa kurkun, toinen ehdottomasti pilkkoo. Luulen, että monella turkkilaisella kotikokilla on mielestään se ainoa oikea resepti, josta ei poiketa. Esimerkiksi mieheni suvussa kurkkua ei raasteta, maustava yrtti on aina minttu ja tsatsikiin laitetaan aina myös vettä eli siitä tehdään koostumukseltaan lusikoitavaa keittoa. Pelkkää jogurttia sisältävän versionkin voi tietty tehdä, mutta tsatsikiksi he eivät sitä kutsu.

Teemme yleensä tsatsikimme miehen sukureseptillä ja varsinkin näin kesäkuumalla sitä tulee syötyä usein. Tarjoilumuotona on jälkiruokakulho, josta keittoa lusikoidaan. Käy erinomaisesti esimerkiksi pastan, ranskalaisten, munakoisoruokien, lihapullien tai kanan kylkeen!


Tsatsiki kahdelle

1 pieni avomaankurkku tai ½ isoa kurkkua
1 valkosipulinkynsi
1/2 tl suolaa
1 tl kuivattua minttua
1 dl turkkilaista tai muuta maustamatonta jogurttia
kylmää vettä (oma jogurttini oli melko löysää, joten tarvitsin vain 1 dl vettä)
 
1. Kuori kurkku ja valkosipulinkynsi. Pilko kurkku pieniksi kuutioiksi ja raasta tai pilko valkosipuli.

2. Lisää kulhoon kurkku, valkosipuli, suola, minttu ja jogurtti. Sekoita.

3. Lisää kylmää vettä erissä sen verran, että rakenne on kiinteämpää kuin maito, mutta nestemäisempää kuin piimä.

4. Tarjoile kylmänä.

Tämän kevään ja nyt kesän hitti keittiössämme on ollut kikherne-ayrankeitto. Moni saattaa tietää turkkilaisen ayranin eli jogurttipiimän. Kyseessä on jogurttijuoma, jonka päällä voi olla myös kunnon vaahtokerros. Pikaisesti tehty, vaahdoton ayran on myös hyvä kylmän keiton pohja!

Proteiinia keittoon saa kikherneistä. Kikherneensä voi valita vapaasti: huuhtaista kypsät säilykekikherneet tai liottaa ja kypsentää kuivia tai mitäpä valitun pakkauksen kyljessä nyt käsittelyohjeiksi sanotaankaan. Tärkeintä on, että keittoon heitettävät kikherneet ja maissit ovat kypsiä ja kylmiä, eivät kuitenkaan jäässä. Itseltäni esimerkiksi löytyy sekä aiemmin liotettuja ja keitettyjä kikherneitä että keitettyjä maissinjyviä pakastimesta, joten keittoa varten vain pikasulatin ne nopeasti kiehuvassa vedessä ja huuhtelin kylmän veden alla. Tämän reseptin mittasuhteet ovat suuntaa antavia. Aineksia voi laittaa enemmän ja vähemmän makunsa mukaan.


Nohutlu ayran corbasi eli kikherne-jogurttikeitto kolmelle

6 dl turkkilaista tai muuta maustamatonta jogurttia
1 tl suolaa
kylmää vettä (käytin taasen kotitekoista, varsin nestemäistä jogurttia, joten vettä ei tarvinnut kovin paljoa)

pari desiä kikherneitä (kypsiä, mutta kylmiä)
pari desiä pakaste- tai säilykemaissia (kypsiä, mutta kylmiä)
1 valkosipulinkynsi
pieni nippu tuoretta basilikaa (itselläni varsin tujua violettia basilikaa)
loraus oliiviöljyä
1 tl kuivattua minttua

1. Tee ensin ayran eli jogurttipiimä. Sekoita kulhossa tai kattilassa jogurttiin suola ja vettä varovaisesti erissä. Vettä tarvitaan sen verran, että koostumus vastaa suunnilleen piimää. Sekoita ensin käsin ja lopuksi vatkaa pikaisesti sähkövatkaimella (varo sotkua), blenderillä tai sauvasekoittimella sekaisin, jotta saat vähän "ilmavuutta". Vaahtoa ei tarvitse syntyä.

2. Mittaa kikherneet ja maissi. Raasta/pilko/murskaa valkosipulinkynsi. Silppua basilika.

3. Sekoita kaikki aineet sekaisin. Öljyn ja mintun voi samoin sekoittaa joukkoon tai halutessaan ripauttaa keiton pinnalle.

4. Tarjoa kylmänä.

Arjen iloja Turkissa

Turkissa vietetään nyt monetta (en muista tarkalleen kuinka monetta) koronan värittämää viikkoa. Vahvassa roolissa ovat kotityöt, etätyöt ja ulkona liikkuminen silloin, kun se sallitaan ja henkilökohtaisesti mieluiten maaseudulla kaukana keskustan kävelyteistä. Kovaääniset kuuluttavat koronaohjeita ja jopa liikennevalot kehottavat olemaan kotona (kuvassa): eve git tarkoittaa mene kotiin, evde kal taas pysy kotona.

Kolmena edellisenä viikkona on ollut 2–4 päivän ulkonaliikkumiskieltoja, jolloin auki ovat lähinnä sairaalat, apteekit ja kunnalliset leipomot. Tällä viikolla on oltu ulkonaliikkumiskiellossa perjantaista sunnuntaihin. Suomenkin uutiskynnyksen ylitti Turkin ensimmäisen ulkonaliikkumiskiellon kömpelö alkaminen. Tieto viikonlopun kestävästä rajoituksesta julkaistiin perjantaina kello 22 aikoihin, ja kiellon kerrottiin alkavan puolilta öin. Kahden tunnin varoitusaika ja tietämättömyys siitä, onko yhtään mikään paikka auki, johti kahden tunnin massiivisiin ruuhkiin marketeissa ja leipomoissa. Ei mennyt niin kuin Strömsössä, ei.

                   

Facebookissa liikkuu aina erilaisia kuva tai kuva+teksti-haasteita. Tällä hetkellä jotkut ovat mukana Elämä on hyvää -haasteessa, jonka tarkoituksena lienee suunnata ajatuksia koronastressin keskellä elämästä kuitenkin löytyviin iloihin. Haasteeseen osallistutaan laittamalla omalle seinälle 10 kuvaa 10 päivän ajan, ja kuvien tulisi olla tavalla tai toisella itselle merkityksellisiä. Haastetta seuratessani mietin, että taittuisihan tämä blogiinkin - kuvien määrästä kirjaa pitämättä ja pienellä Turkki twistillä tietenkin. Niinpä olen viime aikoina ottanut tavallista enemmän kuvia ja pohtinut, mitä hyviä asioita minun Turkki arjessani tälläkin hetkellä on.

Luontoretket

Nyt jos koskaan luonto on paras paikka! Mersinissä on jo ohitettu alkukesän orastava vihreys ja hedelmäpuiden kukinta, sen sijaan luonto alkaa näyttää yhä runsaammalta ja vihreämmältä.

Kukat

En ole erityinen asiantuntija kasvien nimeämisessä varsinkaan Turkissa. Kukissa on tosin jonkin verran samaa Suomen kanssa: Keväisin puna-ailakit ja niittyleinikit (tai ainakin erittäin niiltä näyttävät sukulaiset) ovat tuttu näky pelloilla ja metsiköissä. Nyt kukkivat jo ohdakkeet ja päivänkakkaratkin. Jotkut kukat taas muistan Suomesta puutarhoista, mutta en Turkin tavoin luonnosta. Kukkaloistoa on kiva ihailla, ottaa siitä valokuvia ja poimia kimppu kotiinkin.

Tällä hetkellä huonekasvimme virkaa taas hoitaa markettiavokadon siemenestä kasvatettu puun taimi. Avokadot kasvavat puina ja tuottavat hedelmiä Mersinissä ihan ulkonakin, mutta nähtäväksi jää, tuleeko tällä hetkellä noin 60 senttistä taimea koskaan istutettua maahan asti.

Eläimet

Kotonamme valtakuntaansa pitävä vankissamme alkaa olla 2,5-vuotias. Pentuajan vinkeet eivät tosin ole täysin kadonneet, sillä tuntikausien nukkumismaratonien vastapainoksi kodissamme kaahottaa edelleen pieni wanna-be-leijona, joka palvoo aurinkoa, ruokaa ja leikkimistä.

Eläimet ilahduttavat myös luonnossa. Viime viikkoina olen nähnyt tuhansia sammakonpoikasia, vuohi- ja lammaslaumoja, kymmeniä pikkuliskoja, perhosia ja harvinaisuuksina kilpikonnan ja käärmeen.

Leijat

Leijojen lennättäminen on Turkissa keväthuvia, ja tänä keväänä niitä on näkynyt harvinaisen paljon. Korona-ajan erityispiirteenä on se, että monikaan ei poistu kotoa leijan kanssa, vaan niitä lennätetään paljon talojen katoilta. Vaikka itse en leijaa omistakaan, pelkästään niiden katselussa on jotain terapeuttista.

Huumori

"Ette ole oppineet sosiaalista etäisyyttä!"

Turkkilaisilla on pääsääntöisesti omaan makuuni hyvin sopiva huumorintaju. Ihan ihmisten päivittäiset puheet, satiiriset sarjakuvalehdet ja pilapiirrokset sekä monet komediatkin kelpaavat itselleni vallan hyvin. Etenkin lehdet ja pilapiirtäjät ovat aina myös ajan hermolla.

Kahvi

Turkkilaisesta kahvista ja kahvikupeista olen kirjoittanut blogiin ennenkin. Kehitystä on tapahtunut siinä, että talouteemme on saapunut ihan sähköllä toimiva kahvinkeitin, joka keittää pari kupillista parissa minuutissa. Jos ennen keitin kahvin hellalla ja join keskimäärin kaksi kuppia viikossa, korona-aikana turkkilaisesta kahvista on tullut päivittäinen tapa. Vaikkei olisikaan vannoutunut kahvin ystävä, alle desin kupillinen kyllä maistuu ja antaa myös hyvän (teko)syyn syödä päivittäin suklaata.

Mansikat

Mansikkaa marjana ja sorbettina.

Jep, mansikkakausi on täällä täydessä käynnissä. Yöttömien öiden kypsyttämien mansikoiden voittanutta ei ole, mutta mauttomien alkusadon mansikoiden jälkeen turkkilaisetkin ovat ihan hyviä. Ehkä mansikoita enemmän odotan kuitenkin jonkin ajan päästä alkavaa kirsikkakautta. 

Leivät

Leivän leipomistaitoni ovat kohonneet uusiin sfääreihin viime viikkoina. Tavallisesti mies on käynyt lähileipomosta leipää aina tarpeen mukaan kolmisen kertaa viikossa. Nyt olemme päättäneet, että ruokaostokset hoidetaan kerran viikossa, mikä johtaa muutaman päivän leivättömyyteen ellemme itse tartu toimeen. Turkkilaisen mielenrauhan vuoksi siihen on parasta tarttua.

Tähän mennessä leipävajetta on paikattu leipomalla kaurapataleipää, perunarieskaa, hampurilaissämpylöitä, pikasämpylöitä leivinjauheella sekä ruisleipää Suomesta viime vuoden puolella tulleista ruisleipäaineksista. Lisäksi käyttöön on otettu turkkilaiset yufkat. Ne ovat ohuita, valmiita taikinalevyjä, joista voi helposti tehdä kokonaisen pellin kokoisia piiraita. Täytteeksi voi laittaa vaikkapa juustoa, perunaa tai pinaattimuhennosta. Lisäksi olen tehnyt yufkasta pieniä uppopaistettavia juustopasteijoita. Suomessa yufkan lähin korvike on luullakseni filotaikina.

Pyykkäys 

Kun korona nosti päätään ja tiesin vapaa-aikaa nyt olevan normaalia enemmän, päätin toteuttaa  lukuisat roikkuvat siivousprojektit. Tähän mennessä järjesteltyä on tullut niin monta kaappia ja puhdistettua niin monta kaakelin saumaa, että siivousinto alkaa olla miinuksen puolella.

Pyykkäys onkin suorastaan ilo puunaamisen rinnalla, sillä Etelä-Turkin kevät, kesä ja syksy ovat pyykkääjän unelma-aikaa. Runsaasti aurinkoisia ja tuulisia päiviä, jolloin pyykit kuivavat yhdessä hujauksessa ja vieläpä poissa jaloista. Turkissa parvekkeen ulkopuolelle hitsatut kiinteät pyykinkuivaustelineet ovat erittäin yleisiä ja ne ovat jonkinlainen pyykinkuivauksen astiakaappi itselleni - yksinkertaisesti nerokkaita.