Suomen tammikuu 2018... |
Usein sanotaan,
että suomalaisia kiinnostaa ehkä liikaakin, mitä muu maailma meistä
ajattelee. Jos näin on, niin turkkilaiset ymmärtänevät meitä. Ajatuksiani turkkilaisesta ruuasta, säästä, kielestä, liikenteestä ym. ym. kysytään säännöllisesti. Onko turkkilainen vai suomalainen ruoka parempaa? Voittaako Suomen ilmasto Turkin? Onko turkin vai englannin kieli vaikeampaa?
Kuten varmaan useimmat, en minäkään menetä yöuniani, jos
ulkomaalainen poliitikko haukkuu suomalaisen ruuan tai Miss Suomen
laimea fantasia-asu Universumeissa kalpenee muiden maiden värikkäille
viritelmille. Kuitenkin, myönnetään, luen/katson/kuuntelen suurella
mielenkiinnolla, jos huomaan ulkomaisessa mediassa Suomi-jutun.
Lentäessäni Suomesta Turkkiin
nyt tammikuun alkupuolella selailin aikani kuluksi Turkish Airlinesin
uusinta Skylife-lehteä. Ja mitä pamahtikaan lehden loppupuolelta:
aukeaman juttu Suomesta. Ensimmäisellä sivulla hehkutettiin Suomen
luontoa, tituleerattiin Helsinkiä maailmankuuluksi musiikki- ja
designkaupungiksi ja muistutettiin, että löytyy maasta toki muutakin
näkemisen arvoista.
Toisella sivulla opetettiin
hieman suomen kieltä. Ensimmäisenä fraasina esiteltiin mitä sinulle
kuuluu ja siinä sivussa tervehdyksistä terve. Seuraava fraasi oli saisinko
kupin kahvia, syystä että suomalaiset pitävät kärkeä maailman
kahvinkulutuksessa (per henkilö). Kolmantena fraasina tarjottiin hieman
harvinaisempi onko teillä paikallisia erikoisuuksia, jolla kannustettiin lukijaa tutustumaan Suomen rikkaaseen ruokakulttuuriin.
Jutun neljäs kohta + fraasi
herättivät sekä hyviä tunteita että hämmennystä itsessäni. Kohdassa
kerrottiin, että suomalaiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia.
Kiitos! sanoin mielessäni, sillä tämä aihe on muodostunut itselleni yllättäen yhdeksi suurimmista totuttelun kohteista täällä Turkissa. Suomessa olen aina kokenut, että esimerkiksi asiakaspalvelu on pääosin kohteliasta ja
kyläilyt ovat kaikinpuolin mukavia: mahat täyttyvät, kahvi ja tee porisevat ja tunnelma on ystävällinen.
Vieraina emme välttämättä ylitsevuotavasti kehu tarjottavia tai
vaikkapa isäntäväen sisustusratkaisuja, mutta emme kritisoikaan. Kyllä
turkkilaisetkin osaavat olla sydämellisiä ja kestitseminen on
kunnia-asia, mutta monesti olen käynyt kaupassa saamatta kassalta tervehdystä, samoin kylääntulijat ovat
pamauttaneet suoraan mielipiteensä esimerkiksi ostamieni verhojen
"epäkäytännöllisyydestä", asunnon "väärästä" lämpötilasta ja "rasvaisesta" hajusta (pikkuleivät uunissa). Loppupeleissä molemmat kansat lienevät ystävällisiä ja vieraanvaraisia,
mutta eri käsityksin ja käytännöin :)
Joka
tapauksessa juttu ohjeistaa Suomen vierailijaa kiittämään kyläpaikassa fraasilla kiitoksia oikein paljon. Ohjeena on myös viedä isäntäväelle
pieni lahja, vaikkapa kukkia. Jutun mukaan kukkia täytyy olla pariton
määrä (ok) ja kukat eivät saa olla keltaisia, sillä se on hautajaisväri
(täh?). Tässä kohtaa hämmennyin hieman, sillä en ole moista värisääntöä
koskaan kuullutkaan.
Viimeisenä jutussa esiteltiin sauna, tuo moniin kieliin levinnyt sana ja turkkilaisen hamamin jonkinasteinen sukulainen.
Skylife-paperilehden jutut löytyvät myös netistä:
englanniksi Welcome to Finland ja turkiksi Finlandiya'ya Hos Geldiniz!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti