maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kirklareli - tuntemattomampaa Turkkia


Olen aiemmin kirjoittanut blogiin asuinpaikastani Mersinistä ja suosikkikohteestani Turkissa eli Istanbulista. Tällä kertaa ajattelin kirjoitella hieman Kirklarelista, joka ei totuuden nimissä ole kappale kauneinta Turkkia, mutta itselleni nostalgiaa täynnä oleva paikkakunta. Ensimmäisen Turkin vierailuni kohde oli Fethiye, mutta sen jälkeen lukuisten matkojen määränpää oli Kirklareli, mieheni silloinen asuinpaikka.

Kirklareli sijaitsee Turkin Euroopan puoleisessa osassa. Kaupungissa asuu noin 70 000 asukasta, mikä ei ole turkkilaisittain luku eikä mikään. Kaupunkiin ei voi lentää, eikä mennä junalla. Sen sijaan seuraava reitti tuli itselleni hyvin tutuksi: saapuminen Suomesta Istanbuliin Atatürkin lentokentälle. Kentän alta pääsi kätevästi bussiasemalle vievään metroon ja bussiasemalta Kirklareliin vievään bussiin. Linja-automatka taittui 2-3 tunnissa Istanbulin ruuhkista riippuen.

Kirklarelissa on neljä vuodenaikaa.

Kirklareli oli turvallinen laskeutuminen Turkkiin. Kaupungin pienen ja näppärän koon vuoksi opin bussireitit ja kaupungin kadut kertakäynnillä, joten pystyin samoilemaan keskustassa vaivatta. Käynneilläni minua ympäröi pieni turkkilainen tuttavapiiri ja meitä kaikkia yhdisti opetustyö. Kiinnostuksen kohteina olivat ruoka, kirjallisuus, politiikka, matkustelu. Kaiken kaikkiaan siis erottavana tekijänä toimi lähinnä kieli.

Tuttaviani yhdisti se, että kaikki olivat ajautuneet kaupunkiin vastavalmistuneina työn perässä ja he suurkaupunkien kasvatteina halusivat sieltä pois ja takaisin "ihmisten ilmoille", kuten Istanbuliin ja Izmiriin. Vaikka itse pidän pienistä paikkakunnista, pystyin kyllä ymmärtämään lähtöhaluja. Kirklareli oli/on luvalla sanottuna omalaatuisen jämähtänyt.

Kaupunki elää arkea siinä kuin muukin maailma ja ihmiset ympärilläni olivat kaikkea muuta kuin vanhanaikaisia. Ns. perinteisiin turkkilaisiin (perinteiden korostus ruuissa, taloudenhoidossa, juhlissa jne.) törmäsin vasta täällä etelämmässä. Jämähtäneellä tarkoitan sitä, että kaupunkia katsoessa päässä huokui ajatus "mitä sitä nyt turhaan panostamaan tai kouhottamaan" viihtyvyyteen, turismiin, liikenneyhteyksiin... Kaupungissa on esimerkiksi rautatieasema, mutta rautatietä ei ole viitsitty ylläpitää. Kaupungin ilmeessä alati huvittava asia taas olivat kaupunkia "kaunistavat" patsaat ja liikenneympyrät: keskusaukiolla komeili hävittäjä ja epämääräisistä kivenlohkareista keottu vesielementti, keskeisessä liikenneympyrässä pari valtavaa värjättyä saviruukkua - eivät varsinaisesti silmäniloja yksikään. Lisäksi löytyisi niin sanottu vanhakaupunki, jossa on todella kauniita mutta täysin ränsistymään päässeita puu- ja kivitaloja. Elokuvateatterikin oli suljettuna kannattamattomana viimeisimmällä käynnilläni.


Seitsemän Kirklarelin visiitin jälkeen mieheni asuinkaupunki muuttui ja viimeksi olen nähnyt paikan neljä vuotta sitten. Jäljellä on kuitenkin nostalgia. Elin kaupungissa käydessäni ihan tavallista kotielämää, joten muistissa ovat kävelyt, ruuanlaitot, kissan ulkoilutukset, iltakahvittelut ja kauppareissut. Suunnittelen säännöllisen epäsäännöllisesti nostalgiareissua kaupunkiin ja ohjelmaan kuuluisi perinteitä vaalien ainakin seuraavaa:

- Päämäärätöntä kävelyä keskustan kaduilla.
- Bussi TOKI-asuinalueelle ja sitä ympäröivillä pelloilla kävelyä + vuohilaumojen bongausta (pelkään tosin, että täällä kehitys on kehittynyt ja uusia taloja on noussut). Tällä alueella asuu myös edelleen yksi vanhoista tutuista - ainut, jonka unelma muualle muuttamisesta ei vielä ole toteutunut - eli hänellä kahvittelu (tarjolla pikakahvia ja itse leivottua kakkua).


- Jäätelökojulla piipahdus keskusaukion ja rautatieaseman välisellä kävelytiellä.
- Bussi kohti Igneadaa (yksi Kirklareli-maakunnan kunnista) ja siellä meripäivä uneliaalla rannalla.


En tiedä, olisiko Kirklareli jatkuvana asuinpaikkana paratiisi, mutta täällä etelässä, kun katson uusien tornitalojen nousua kuin sieniä sateella, kaupungin intoa uusia liikenneympyröiden habitusta harva se vuosi ja sitä, miten alueesta rakennetaan jatkuvasti suurempaa (lentokenttä, uusia yliopistorakennuksia, hotelleja, golf-alueita...), on muistikuva Kirklarelista mielenrauhaa parhaimmillaan. Kirklarelin virallinen esittelyvideokin (Onnellisten ihmisten kaupunki Kirklareli) sen todistaa: ei pilvilinnoja ja bling blingiä vaan arkea ja juhlaa verkkaisesti 😊







2 kommenttia:

  1. Kirklarelin kyltti on nähty monta kertaa Turkkiin autolla tultaessa ja pois lähtiessä, mutta aina on kiire jatkaa eteenpäin. Ehkä joku kerta pysähdytään tutustumaan tarkemmin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käykää ihmeessä, jos aikaa sattuu olemaan :) Se on sellainen tavallinen pikkukaupunki, jossa nähtävyydet ei ehkä päätä huimaa, mutta esim. ruuasta tykkäsin kovasti. Kaupungista sai esim. hyviä lihapullia (köfte, niistä on kuulemma kuuluisakin) ja tosi hyvää suolaista piirakkaa (su böregi).

      Poista