lauantai 4. elokuuta 2018

Teltta marketin kulmalle?


Fethiyeläinen yrttifarmi.

Työt ja Kurban bayram -juhlinnat hiipivät koko ajan lähemmäksi. Pohdinnassa kuitenkin on, ehtisikö kesään lisätä vielä parin päivän reissua vaikkapa johonkin naapurikaupungeista. Kolme vuotta sitten Turkin kesäreissumme koostui vähän suureellisemmin etelä- ja lounaisrannikon koluamisesta omalla autolla ja kahtena edellisvuotena olemme viettäneet pari viikkoa Fethiyessä.

Kesän 2015 rannikkoreissulla ajoimme neljän ihmisen joukolla Mersinistä Bodrumiin ja matkan pituudesta ja uuvuttavasta helteestä johtuen yöpymisiä kertyi runsaasti. Koska aikataulua ei oltu etukäteen lyöty lukkoon, ei myöskään majoituspaikkoja oltu varattu. Näinpä liki päivittäin ajomatkojen aikana takapenkkiläiset etsivät ja soittelivat kuumeisesti (ja matkan edetessä yhä turhautuneempina) hotelleihin, hostelleihin ja leirintäalueille. Jos puhelut eivät tuottaneet tulosta, jouduimme uudessa kaupungissa ensi töiksemme jalkautumaan hotellin etsintään. Joskus löytyminen oli kiven takana, sillä "muutama" muukin oli elokuussa liikkeellä turistialueilla.

Kesällä 2016 halusimme hieman leppoisamman loman, joten varasimme itsellemme maatilamajoituksen 1,5 viikoksi Fethiyen korvesta. Tarkemmin ottaen kyseisellä farmilla sai majoittua ilmaiseksi työntekoa vastaan. Majoitusolosuhteet olivat OK, mutta kuumassa puumajassa nukkuessamme kadehdimme kanssaihmisiä, jotka olivat tuoneet farmille omat telttansa. Telttailijoista inspiroituneena painelimme loman loppupuolella kauppaan ja ostimme sieltä halppisteltan. Hyppäsimme Kabak-kylään (turistialue rantoineen ja vaellusreitteineen Fethiyessä) vievään bussiin, kävelimme kuskin suosittelemaan majoituspaikkaan ja maksoimme kolmen päivän telttapaikasta.


Teltta numero 1 Kabak-kylässä.

Kumpikaan meistä ei ollut koskaan nukkunut teltassa. Eikä tietenkään pystyttänyt telttaa. Onneksi ohjeita seuraamalla pääsin jyvälle keppien, kankaiden ja tappien ideasta ja mies opastettuna kokosi asumuksen. Telttailu oli mukavaa, joskaan ei täysin ongelmatonta: Majoituspaikka antoi meille pari ohuen ohutta makuualustaa, mutta öisin kylkeä kääntäessä joiduin väistelemään tuntemiani kiviä. Lisäksi telttamme oli niin pieni, että isot matkalaukkumme joutuivat tilanpuutteen vuoksi yöpymään ulkopuolella. Helpotusta toi kuitenkin vieressä oleva vessa ja suihku sekä majoituspaikan ruokatarjoilu.

Viime kesänä kohteenamme oli taas Fethiye, joskin eri farmi ja eri majoituspaikka Kabak-kylässä. Nyt olimme varautuneet asiallisemmalla eli uudella isommalla teltalla, rinkoilla vedettävien matkalaukkujen sijaan sekä makuualustoilla. Telttailu sujui kivasti, mutta edelleen majoituimme koko ajan ruokatarjonnan, vessan ja suihkun välittömässä läheisyydessä.

Teltta numero 2 Kabak-kylässä.

Tähän mennessä olemme aina yöpyneet ns. pihapiireissä. Olemme tehneet teltalta käsin muutaman tunnin vaelluksia Lyykian tiellä (Likya Yolu), mutta välillä houkuttaisi ajatus myös oikeasti luonnon keskellä telttailusta. Reppujen paino versus oma fyysinen kunto, säät (kuumuus tai Turkin ulkopuolella vesisade) ja ruokahuollon järjestäminen mietityttää, mutta pidämme joka tapauksessa ajatusta hengissä, viimeisimpänä lukemalla retkiruuista. Turkkilaisen ruokasivuston kokoamalta listalta löytyi esimerkiksi ranskalainen voileipä (sisältäen leipää, öljyä, maitoa ja kananmunia), hedelmäsalaatti, grillaus (lihaa ja kasviksia) ja tacosalaatti. Aika kunnianhimoista retkiruokaa, kun jutun pointtina on valmistaa ruuat keskellä luontoa! Toisaalta ideologia on linjassa turkkilaisen piknikkulttuurin kanssa: piknikeväitä ei välttämättä esivalmistella vaan mukaan lähtee kotoa kokkausastiasto, teelasit- ja kannut, kaasukeitin, raaka-aineet raa'asta bulgurista leikkaamattomiin salaattiaineksiin.

Kun ruokasivuston ideana oli hehkuttaa, miten luonnon helmassakin voi syödä kuin 5 tähden hotellissa (jutun otsikkoon viitaten), itse arvostaisin helppoutta ja hygieniaa. Jos mentäisiin sillä ajatuksella, että mitään ei voi keittää/lämmittää, koostuisi ruoka lähinnä pähkinöistä, energia/myslipatukoista ja muusta pilaantumattomasta - parin päivän reissulla tietysti helppo homma. Mutta pidemmällä reissulla: Kylmäsäilytys? Kypsennys? Vesipullojen raahaus? Ainakaan vielä en taida olla kovin vaellusvalmis Turkin helteisiin (kuten eivät retkiruoka-listan laatijatkaan).

Nyt lähitulevaisuuden reissua ajatellen olemme miehen kanssa yhtä mieltä siitä, että majoituspaikkana toimii teltta ja teltan pystytyspaikka sijoittuu kävelymatkan päähän kaupasta. Pehmeä askel kohti tositelttailijuutta olkoon se, että tarjolla ei tällä kertaa ole suihkua 10 metrin säteellä saati puolihoito-ruokatarjoilua :)

Yksi paikoista, jossa olisi mieluusti viipunyt yön ylikin: Gelidonya majakka, jonne vaelsimme pitkin Lyykian tietä vuonna 2015.

2 kommenttia: