Kurban bayramia juhlittiin viime viikolla. Kodit siivottuina vierailuita varten, karkkivarastot täydennettyinä ja ihmiset matkustelemassa kuka lomakohteeseen, kuka kohti synnyinpaikkakuntaa ja sukulaisia. Useamman päivän bayram soi monille harvinaisen pitkän lomajakson: monet yksityisellä sektorilla kuusipäiväistä työviikkoa tekevistä sukulaisista iloitsivat ruhtinaallisesta neljän päivän lomaputkesta.
Kurban bayramin voi suomentaa uhrijuhlaksi ja nimi on tietysti paljon kertova. Ihmiset (ne jotka haluavat ja joilla on varaa) ostavat yleensä vuohen tai lampaan ja uhraavat eläimen joko omin voimin tai, kuten nykyään toivotaan, vievät eläimen ammattilaisen lopetettavaksi ja kotiin kannetaan vain lihat. Tapa juontaa juurensa Raamatun kertomukseen Abrahamista, joka oli valmis uhraamaan jopa oman poikansa osoittaakseen Jumalalle uskollisuutta. Kurban bayramin ensimmäinen päivä on tyypillisin uhrauspäivä. Toisaalta kaikki eivät uhraa ja näin ollen lukuisat sukulaisvierailut ja -kokoontumiset nousevat pääosaan.
Bayram-viikko kului omalta osaltani tiiviisti vieraillen ja sukuloiden kahvin, karkkien ja grilliruuan (uhrauksen voi helposti välttää, mutta kyläpaikkojen lihaillallisia ei oikein) voimalla. Viikonloppuna ne, joita työt eivät vielä kutsuneet, alkoivat pähkäillä, mitäs nyt, kun kaikki kyläpaikat on jo koluttu puolin ja toisin. Oman rajoitteensa aktiviteeteille on täällä Mersinissä asettanut helle, joka keikkui bayram-viikolla kiinteästi 35 asteessa. Hellettä uhmaten moni suuntasi piknikeille, yhtä moni hellettä vältellen ilmastoituihin ostoskeskuksiin. Kodeissa järjestettiin oikein työläittein perinneruokien tekotalkoita: esimerkiksi mieheni neljä tätiä työstivät pyreeksi yli sata kiloa suippopaprikoita ja keittelivät melkein 200 lasipurkillista tomaattimurskaa.
Itse kävin lauantaina pienellä porukalla pienimuotoisella piknikillä. Ajoimme kippuraisia teitä puolisentoista tuntia ja lopulta parkkasimme yli 1000 metrin korkeudessa olevaan vuoristokylään. Hakeudumme ison puun varjoon, pistimme teen kiehumaan kaasukeittimelle ja kaivoimme leipomosta ostetut simitit (seesamirinkelit) ja pogacat (sämpylät/pasteijat) esiin. Sitten vain nautimme tuulesta ja vilvoittavasta +25 asteen helteestä.
Sunnuntai-iltana löysin itseni miettimästä, mitä teen jääkaapissa olevalla 30 tomaatilla. Lopulta tartuin tuumasta toimeen: kalttasin, pilkoin ja pussitin tomaattihakkelusta annospusseihin ja laitoin pakkaseen lähitulevaisuuden ruuanlaittoa helpottamaan. Näissä merkeissä sujahti ohi Kurban bayram 2018.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti