Turkkilaista kahvia voi tehdä joko kahvinkeittimellä tai itse liedellä. Heti alkajaisiksi keittoastiaan mitataan kylmä vesi ja hienon hieno kahvijauhe sekä sokeria maun mukaan: sade/sekersiz (sokeriton), orta (hieman sokeria) tai sekerli (runsaasti sokeria). Kahvin tulee kuohahtaa, muttei pahemmin kiehua. Onnistumisen merkkinä pidetään runsasta vaahtoa kahvin pinnalla.
Turkkilaisessa kahvissa itselleni parasta on tarjoilumuoto, joka on sanalla sanoen suloinen: kahvi tarjoillaan nukkemaisen pienistä kahvikupeista, joiden tilavuus on maksimissaan desin. Astiakaupoissa sormeni syyhyävät toinen toistaan kauniimpien kuppien äärellä, mutta tähän asti olen malttanut: kotoa löytyy nimittäin jo kuppi poikineen ja niiden tiet meille ovat olleet mitä moninaisimmat.
Vitriinin perintökupit
Nämä kupit saimme muuttaessamme miehen kanssa omaan kotiimme. Ne ovat kuuluneet mieheni äidinäidille ja äidille ja vuosi sitten ne luovutettiin meille. Kupit näyttävät täysin käyttämättömiltä ja täytyy myöntää, etten itsekään ole uskaltanut niitä vitriinistä ottaa.
Taannoin päätin hieman tutkia kuppien leimoja, joista selvisi niiden olevan Anchor Hocking -yhtiön Fire King -sarjaa. Pienellä googlettelulla Anchor Hocking paljastui yhdysvaltalaiseksi, vuonna 1905 perustetuksi lasitehtaaksi, joka on elossa edelleen. Meidän kuppityyppiämme on ilmeisesti valmistettu 60- ja 70-luvuilla.
Arkeen ja juhlaan
Nämä tulppaanikoristeiset kupit on saatu kierrätettynä mieheni vanhemmilta. Heillä oli kaappien perukoilla kokonainen tulppaanikuosinen astiasto liemikulhoineen ja kananmunakuppeineen, ja eräs kaunis päivä astiasto "lahjoitettiin" meille kaappitilan vapauttamiseksi. Noh, jotain hyötyäkin astiastosta on lopulta ollut: Jos liemikulho ei ole meille tulonsa jälkeen valoa nähnyt, nämä kahvikupit ovat sen sijaan olleet ahkerassa käytössä. Käytämme näitä niin arjessa kuin vieraiden kanssa, sillä ne kestävät konepesun.
Klassikkokupit
Tällaisia kuppeja meillä on tasan kaksi kappaletta ja käytämme niitä silloin tällöin arkikahvia juodessa. Kyseessä on turkkilaisen astiatehtaan, Kütahya Porselenin, kuppikaksikko ja kuvioinniltaan se taitaa olla lähellä stereotyyppistä turkkilaista kahviakuppia. Olen törmännyt juuri samanlaisiin niin kahviloissa kuin Googlen turkkilainen kahvi -hakusanalla. Sain setin, johon kuuluivat nämä kaksi kuppia lautasineen sekä pieni cezve (eli keittoastia), mieheltäni lahjaksi vuosikausia sitten. Tarkemmin sanoen aikana, jolloin minulla ei ollut vielä hajuakaan turkkilaisen kahvin keittotavasta.
Bling bling -häälahja
Ystävämme antoi meille häälahjaksi tällaisen metallinhohtoisen kahvisetin: tarjotin, kaksi keraamista kuppia metallisine kehikkoineen ja "hattuineen", lautaset ja pieni suloinen rasia kahvin kanssa tarjottaville karkeille. Myynnissä settejä näkyy monissa paikoissa eli kyseessä ei ole harvinaisuus, mutta osin tunnesyistä en ole raaskinut käyttää kuppeja vielä kertaakaan. Koko komeus säihkyy kuitenkin kauniisti vitriinissä.
Suomen tuliaiset
Kuvan kupit ovat löytö Suomesta. Settiin kuuluu seitsemän erisävyistä kuppia ja lautasta ja se on aikoinaan ostettu pienestä antiikkiliikkeestä ihan vain edullisuuden ja suloisuuden perusteella. Suomessa kupit olivat liian pienet niin kahville kuin kaikelle muullekin, mutta turkkilaiselle kahville ne ovat juuri sopivat. Setti kulkeutuu Suomesta Turkkiin pikkuhiljaa, sillä en uskalla lähetyttää niitä postipaketteina. Kesälomareissulla sain takaisin lähtiessä mahdutettua kassiin vihreät kupit, eiköhän joulureissulta taas pari lisää.
 |
| Türk kahvesi eli turkkilainen kahvi valmiina juotavaksi. Yleensä sen kanssa tarjotaan pari makeista tai suklaata sekä lasi vettä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti