Sisustusratkaisuja turkkilaisittain

Viime viikolla päädyin mutkien kautta lukemaan netistä vuoden 2018 sisustustrendejä. Samettia, puuvillaa ja pellavaa; pyöreitä muotoja; punaisen, sinapinkeltaisen ja ruskean sävyjä; kirpparilöytöjä ja viherkasveja.

Viime kesänä huonekalujen ja tekstiilien hankinta oli itselleni hyvin ajankohtaista, kun uuteen asuntoon tarvittiin yhtä ja toista. Turkista löytyisi kaikkea yksinkertaisista hyvinkin pompööseihin huonekaluihin, mutta meille valikoitui ihan perussimppeleitä tavaroita, jotka eivät eroa pahemmin suomalaisesta keskivertokodista. Trendejä ei myöskään tullut opiskeltua ennen ostoksia, mutta hauskasti jotain sattui jopa "kohdilleen", muun muassa verhojen ja mattojen värit. Verhoista on tosin todettava, etten ollenkaan osannut ajatella täkäläisen auringonporotuksen vahvuutta. Jo yksi kesä Turkin auringon paahteessa on osoittautunut melko kohtalokkaaksi Ikean pohjoiseen elämänmenoon suunnattuille verhoille. Monilla paikallisilla on kaksinkertainen verhosuojaus ikkunoissaan ja se on näköjään hyvin perusteltua!

Huonekalujen ja tekstiilien ulkopuoliset asiat eivät ole olleet omassa päätösvallassamme, vaan vuokranantajamme ovat remontoineet asunnon mieleisikseen parin viime vuoden aikana. Olin enemmän kuin hyvilläni, kun parin peruskuntoisen kämpän katselun jälkeen saimme käsiimme näin hyväkuntoisen yksilön. Mutta! Myönnettäköön, että asunto vilisee mielenkiintoisia turkkilaisia ratkaisuja.

Prameat katot. Kun katson kattojamme, koen asuvani paremmassakin kartanossa. Massiiviset listat, valaisimien ympäristöt ja monivärisyys - harva suomalainen (luullakseni) laittaisi näin paljon panostusta ysäri kerrostaloasuntonsa kattoon, mutta Turkissa kyse ei ole harvinaisuudesta.

Loistava keittiö. Keittiössä kaikki - KAIKKI - on kiiltävää: beigeä, viininpunaista ja pisteenä i:n päälle musta kiiltävä välilaatoitus ja kivitaso. Korkeakiiltoiset kaapinovet ovat ihan kivat, mutta joka sormenjälki näkyy. Hanaveden suuri kalkkipitoisuus taas takaa sen, että jokainen kivitasolle jäävä vesiläikkä muodostaa valkoreunaisen kuvion kuivuessaan.

Erityiskiitos kuitenkin kaappikorkeudesta. Kaapistot yltävät kattoon asti, joten ylähyllyille saa tungettua mielin määrin harvoin käytettävää tavaraa. Samoin eniten käytetyt yläkaapit avautuvat alhaalta ylöspäin ja korkeus on sellainen, ettei päätään saa kolhittua avonaisenkaan oven kulmaan.

Perinne-wc. Turkkilaisille tyypilliseen tapaan asunnostamme löytyy sekä isohko kylpyhuone että pieni vessa. Kylpyhuoneesta löytyvät samat asiat kuin suomalaisestakin kylpyhuone+wc -yhdistelmästä. Vessa taas on perinteinen Alaturka eli vessanpöntötön.

Myös wc:ssä riittää kiiltäviä pintoja.

Peilit sisustuselementteinä. Kotonamme on kaksi kiinteää peiliä, jotka ovat kirjaimellisesti kiinni seinissä halusimme tai emme. Toinen on tyypillisessä paikassa käytävällä ja siitä voi vilkaista itseään vaikka ennen kotoa lähtöä. Sen sijaan olohuoneen seinää koristava valtava 1m x 2m peili on ilmeisen suosittu sisustuselementti, mutta meidän makuumme hieman erikoinen. Mietimme päämme puhki, miten peilin saisi peitettyä, mutta lopulta se oli jätettävä suosiolla näkyviin.

Parvekkeiden määrä. Olen aiemmin tottunut yhteen parvekkeeseen ja sitäkin käytin laiskasti. Nykyään meillä on kuitenkin ylitsevuotavat kolme parveketta, mikä ei ole harvinaista Turkin kuumilla alueilla. Ahkerimmassa käytössä on pyykkinaruilla varustettu, muut auttavat lähinnä tuuletuksessa. Keittiön ja makuuhuoneen parvekkeet ovat alkuperäisessä kunnossaan, mutta olohuoneen parveke on remontoitu viimeisen päälle. On kiiltoa, värilaattoja ja lasiyksityiskohtia sekä ikkunalautaan muurattuna pahan onnen karkoittava lasisilmä-koriste. Turkissa rakennuksen julkisivun yhtenäisyys ei ilmeisesti ole niin vakava asia kuin Suomessa: joku remontoi, toinen ei ja kukin tyylillään - naapurien parvekkeet voivat siis olla erityyliset.

Kaappien puute. Astiakaappia ei keittiöstä löydy, mikä ei toki ulkomailla tule yllätyksenä. Turkissa on kovin tyypillistä, ettei löydy paljon muitakaan kaappeja. Olen vieraillut useammassa uudessa ja vanhassa turkkilaisessa asunnossa, jossa keittiötä lukuun ottamatta ei ole yhtään kiinteää kaappia. Meiltä löytyy onneksi edes kaksi. Eteisessä on kaappi, johon saa juuri ja juuri tungettua kahden ihmisen kenkä-, takki- ja asustevaraston. Yhdessä huoneessa on myös valtava kiinteä puukaappi, johon on sitten pyritty säilömään kaikki pyyhkeet, petivaattteet, vierastäkit ja -tyynyt, rinkat, teltat...  Vaatekaapit on suosiolla ostettava erikseen.