lauantai 3. maaliskuuta 2018

Kevään merkkejä


Suomen kevät on itselleni kimurantti vuodenaika. Kevättalvi auringonpaisteineen ja hankiaisineen toki on mukava. Samoin pidän kesästä, joka tietysti häämöttää kevään jälkeisessä ajassa. Mutta se vaihe, kun lumijäänteet ovat ruskeina talven hiekoituksista, puissa ei ole vielä lehtiä ja ruohikko on lähinnä kuollutta ja ruskeaa, tekee joinakin vuosina tiukkaa. Orhan Pamukin kirjassa Muita värejä on osuva lause: I don't know if this happens to other people too, but sometimes on spring afternoons it seems as if the world has become heavier. Jotain tuollaista tunnen itse helposti keväällä kävellessäni hikipäässä pitkin hiekasta pöllyävää tienlaitaa. Täytän varmaan keväisin muutaman viikon mallikkaasti valo/kevätväsymyksen kriteerit ja pisteenä i:n päälle on aina ollut kellojen siirtäminen kesäaikaan.

Tänä keväänä Turkissa ei siirretä kelloja, sillä koko talvi on porskutettu iloisesti kesäajassa eli tunti Suomea edellä. Tästä unirytmini on erittäin kiitollinen! Toisaalta täällä Turkin etelärannikolla kevät on ihan omanlaisensa ja elän vakaassa uskossa, että tänä vuonna talven ja kesän taitekohta sujuisi pehmeämmin: Osa puista ja pensaista on tiputtanut lehtensä talveksi, mutta ruoho ei ole muuttunut vihreästä ruskeaksi missään vaiheessa. Ja jo nyt, helmi-maaliskuussa, ensimmäiset kevään merkit ovat tulleet!

Viime viikkoina kotiamme ovat sulostuttaneet kukkakimput. Ensin ostimme pariin otteeseen narsisseja ja helmihyasintteja tienvarsikojuista - ne ovat toki talvikukkia täällä, mutta itselle tuovat keväisen olon. Muutama viikko sitten keittiön pöydälle ilmestyi kimpullinen työpaikan pihalta poimittuja kehäkukkia. Edellisen viikonlopun ratoksi ajelimme mieheni kanssa kohti vuoristokyliä tavoitteena katsastaa auenneet kukat ja kerätä uusi kimppu pöydälle. Lopulta löysimme neljää erilajista kukkaa, muun muassa puna-ailakkeja, sekä kukkivia mantelipuita.


 Yllä komeana kukkiva mantelipuu, johon kukat tulevat ennen lehtiä.



Yllä kukanpoimintamaisemia. Punainen kasvi on puna-ailakkia, tosin pienikokoisempaa ja hentovartisempaa kuin Suomessa. 



Kevät on siis alkamassa Mersinissä pikku hiljaa ja kauniisti 💓

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti