Että tämmöinen pääsiäisviikko

Taloudessamme yhdistyy kaksi kulttuuria, joten juhlapyhiäkin riittää kaksin verroin. Turkissa juhlinnat keskittyvät pitkälti Ramazan Bayramiin (sokerijuhla, jolloin juhlitaan paastokuukausi ramadanin loppua) ja Kurban Bayramiin (uhrijuhla, jonka uskonnolliset juuret juontavat kertomukseen Abrahamista, kuuliaisuudesta ja armosta). Molempien ajankohta vaihtelee vuosittain, tänä vuonna juhlitaan 14.–17.6 ja 20.–24.8. Suomesta tärkeimpinä juhlina ujuttautuvat keskelle arkeamme joulu ja pääsiäinen. Syntymäpäivät, itsenäisyyspäivät, uusivuosi, ystävänpäivä ja vappu tulevat molemmista kulttuureista siinä mittakaavassa kuin niitä kulloinkin halutaan juhlia. Huomaan antavani turkkilaisia enemmän arvoa äitien- ja isäinpäiville, kun taas he muistavat juhlistaa opettajien päivää, naistenpäivää ja lasten päivää.

Suomalaisena juhlapyhät linkittyvät kovasti erityisten ruokien ja leivonnaisten ympärille ja se tuntuu (/tuntuisi) luontevimmalta tavalta juhlia myös täällä Turkissa. Ruokia huomattavammaksi "perinteeksi" on kuitenkin ironisesti tähän mennessä muodostunut juhlapyhien sairastelu. Elämäni ensimmäistä Kurban Bayramia vietin syksyllä 2012, kun olin käymässä mieheni luona. Niin minä, mies kuin hänen ystävänsä - koko juhlaa juhlistava kolmikkomme - vietti pyhät köhien ja niiskuttaen. Tässä mielessä ei siis yllätys, että viime syksyisen, elämäni toisen Kurban Bayramin kulutin sukulaisvierailujen ja grillijuhlien sijaan kuumeessa ja vatsataudissa. Suomen itsenäisyyspäivä kului rattoisasti flunssassa.

Pääsiäinen ei täällä Etelä-Turkissa näy katukuvassa mitenkään, kirkoista seromonioita varmasti löytäisi. Itselleni pääsiäinen on mieluinen juhla, joten pohdiskelin etukäteen, mitähän kivoja juttuja pyhiin voisi ujuttaa. Hyvänä lisäpontimena toimi muutama viikko sitten saapunut Suomen paketti: rairuohon siemeniä, pari tipukoristetta ja runsaasti suklaamunia.

Pääsiäissuklaat kuluivat ennätystahtia, niin ennätystahtia etteivät ne nähneet pääsiäistä. Tiput pääsivät viime viikolla kirjahyllyyn ja rairuoho yrittää kasvaa kissan ulottumattomissa. Kun valmistelut olivat menneet näin rattoisasti, oli tietysti jo aikakin itse pääsiäisviikolla palata "perinteiden" äärelle: ensin mies virui kuumeessa ja kun hän toipui pahimmasta, aloin itse tuntea  flunssan ensioireet. Pääsiäisen tavoitteeksi muodostuikin lopulta energian puuttuessa pienimuotoinen puuhastelu. Jotain kivaa saimme onneksi ämpättyä nukkumisen, niiskuttamisen ja pakollisten kotitöiden kylkeen.

Maanantai

Viikon aluksi korkattiin mansikkakausi. Varsinainen sesonki ei vielä ole alkanut, mutta sen verran runsaasti toreilla on tarjontaa, ettei paria litraa malttanut olla ostamatta.

Tiistai & keskiviikko

 

Tunnustan olevani turkkilaisen terveydenhuollon fani, sillä oireet otetaan tosissaan ja lääkärin luo pääsee pääsääntöisesti hyvin kohtuullisella jonotusajalla. Erityisen mukava on perhelääkärisysteemi, jossa lääkäri tuntee potilaansa. Lääkitseminen on ajoittain se alue, josta en ole samoilla linjoilla, sillä mielestäni tabletteja isketään kouraan joskus turhankin hanakasti. Näinpä taloutemme flunssan hoito jakaantuu kahteen koulukuntaan: Tällä viikolla turkkilainen koulukunta käyttää nenäsumutetta ja yskänlääkettä sekä nappaa aamuin illoin parasetamoli-antihistamiini -tabletteja, lääkärin tuikkaamaa penisilliinipistosta unohtamatta. Suomalainen koulukunta puristelee itselleen sitrusmehuja, keittää inkivääriteetä, syö hunajaa ja paasaa levon tärkeydestä (sekä niistää ja voivottelee kurjaa oloaan säännöllisin väliajoin).

Torstai 

Päivälle oli tasan yksi tavoite: saada edustavia pääsiäistervehdyskuvia kissasta. Katin yhteistyöhalukkuus oli hakusessa, mutta onneksi astetta vähemmän myrtsejä ja tipujen näkökulmasta turvallisempia kuviakin saatiin lopulta aikaiseksi.

Perjantai 

Saimme lahjaksi kuivattuja aprikooseja (kayısı) ja taateleita (hurma) sekä lokumeita (Turkish delight). Muutama sukulainen ihmetteli kirjahyllyssä olevia tipukoristeita, jolloin selitin Suomessa juhlittavan pian pääsiäistä. Juhla oli heille tuntematon, mutta tuliaiset sopivat kyllä hyvin henkeen.

Viikonloppu

Kantamarkettimme kulmalla on jo kuukauden päivät myyty ihania kukkakimppuja, mutta päätin malttaa ja nyt lopulta pääsiäisen kunniaksi menin ja ostin yhden pikkunipun. Sain myös kasattua sen verran tarmoa, että leivoin yhden pääsiäisherkun tutulla ja aiempina vuosina hyväksi osoittautuneella reseptillä: pashakakku K-Ruoka -sivustolta. Jännitin etukäteen, kestääkö turkkilainen rahka uunia suomalaisen tapaan, mutta hyvin meni. Ainoastaan reseptin ranskankerman jouduin vaihtamaan tuorejuustoon (Labne peynir), kun sitä ei etsinnöistä huolimatta löytynyt.

Mutlu Paskalyalar eli iloista pääsiäistä 😊