Kevätsiivous suomalais-turkkilaisiin keittiönkaappeihin

Viime syksynä tein turkkilaiseen tyyliin massiivisen siivousurakan, jonka tarkoituksena oli putsata pois kesän aikana avoimista ikkunoista kantautunut pöly ja toisaalta laittaa kodin talvivarustus paikoilleen. Keittiön puunasin lattiasta kattoon sisältä ja ulkoa. Ikkunat, lattiat, kylpyhuone, vessa, parvekkeet - kaikki siivottiin sentti sentiltä. Verhot pestiin ja silitettiin. Muutamat kesämatot siirrettiin vähän käytettyyn vierashuoneeseen ja paksut talvimatot levitettiin paikoilleen. Sänkyyn vaihdettiin paksumpi peite.

Syksyn näännyttävien siivouspäivien vastaisesti kevätsiivousta edistin pienissä paloissa. Tällä viikolla urakka vihdoin valmistui, kun sain käytyä läpi myös keittiön kaapit. Mitä suomalais-turkkilaisesta symbioosikeittiöstä sitten löytyy?

Yhdestä kaapistamme löytyy perusturkkilaista mustaa teetä, sillä vieraat eivät muuta juo. Kotiväen käyttöön löytyy viittä erilaista vihreää irtoteetä - perustee ostettu Turkista, maustetut Suomesta. Turkkilaista kahvijauhetta on sekä itsemme että vieraiden takia. Makeutukseen löytyy sokeria ja hunajaa, naposteluhimoon popcornia.

Kaapissa pyörii myös purkki rypälesiirappia (pekmez), jota ei syö oikein kukaan. Itse asiassa itsellemmekin tuntemattomasta syystä ostimme Fethiyen lomareissultamme purkin siirappia. Kun se ei kulunut, lahjoitimme purkin miehen vanhemmille, jotka muutaman viikon purkkia pyöriteltyään lahjoittivat sen takaisin. Kukahan söisi? Sukulaisilta ostimme talvella kaksi viiden litran tonkkaa oliiviöljyä ja lisäksi kaapissa on aamupalakäyttöön vähän extra virgin -markettiöljyä. Lähinnä salaattien maustamista varten löytyy luumuetikkaa ja granaattiomenasiirappia (nar eksisi). Timjamivesi (kekik suyu) on hätävara flunssalääke.

Isompi kuiva-ainekaappi syö sisälleen seuraavaa: Kahdenlaista bulguria, riisiä, punaisia ja vihreitä linssejä, valkoisia papuja ja kikherneitä (jotka pitää viitsiä liottaa ja esikeittää ennen ruokaan pistämistä), korppujauhoja. Kaurahiutaleetkin pärjäävät tällä hetkellä tässä kaapissa, mutta kuumina ja kosteina kesäkuukausina ne täytyy muistaa siirtää jääkaappiin. Lisäksi löytyy pussi arpa sehriye -makaroonia. Kyseessä on siis täysin makaronilta maistuva, mutta muodoltaan ennemminkin riisin näköinen tuote. Jos mielessäni ei ole mitään lounaskokkausideoita, turvaudun aina tuliseen tomaattipohjaiseen arpa sehriye -keittoon. Irmik-mannaryynejä löytyy myös. Irmik helvasi on perinteinen turkkilainen jälkiruoka, joka kypsytellään mannasta, maidosta, vedestä, voista ja sokerista. Jostain syystä talouttamme riivaa kirous tämän reseptin suhteen: sitä on yritetty jo neljästi kuitenkaan täydellisesti onnistumatta; aina joko liian paljon tai vähän mannan "ruskistamista" pannulla.

Makaroonia löytyy myös montaa sorttia. Turkkilaiseen makuun täytyy tietysti olla ihan perus valkoista makaroonia/spagettia. Yksin syödessäni sen sijaan käytän gluteenitonta pastaa, sillä minun täytyy säännöstellä vehnän määrää ruokavaliossa. Gluteenitonta (muttei välttämättä vehnätärkkelyksetöntä) löytyy kaupoista, mutta kokonaisuudessaan bulguria, valkoista "höttöleipää" ja makaroonia rakastavassa maassa vehnän välttely on huomattavasti hankalampi homma kuin Suomessa!

Maustekaappimme ei ole järin runsas, mutta käsittääkseni ainakin turkkilaiset perusmausteet ovat edustettuina. Suola, mustapippuri, jeera (kimyon), kaneli, minttu, timjami, sumakki (sumak), curry ja jauhettu inkivääri.

Pähkinöitä ja siemeniä olla pitää. Siemenistä löytyy mustakuminaa (cörek otu), seesamia ja chiaa, pähkinöitä on vaihtelevasti. Pyrimme suosimaan irtopähkinöitä, mutta myönnän joskus hätätilassa turvautuvani markettien valmiisiin pähkinäsekoitus pusseihin - etenkin, jos pussin kyljessä komeilee halpa hinta. Viimeksi eilen sain kuitenkin muistutuksen, että pähkinöissä laatu tuppaa maksamaan, kun höyrähdin ostamaan viidellä liiralla (1 e) ison pussin suolattua pähkinäsekoitusta. Rahaa sekin, joten syön nyt happamasti mutta sinnikkäästi pussin kuivahtaneet maapähkinät ja käräytetyt maissinjyvät.

Jauhoja löytyy myös montaa sorttia, kuten vehnää, kauraa ja ruista (luomu täysjyväruista sanoo pussi, mutta maku on kyllä jotain aivan muuta), mutta ne ovat ilmastossamme jääkaappitavaraa. Se, selviääkö kissan kuivaruoka kesällä normikaapissa, jää nähtäväksi.

Jääkaappia en vaihtelevan sisällön vuoksi erittele tarkemmin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että tällä hetkellä leijonanosan jääkaapista vievät aprikoosit ja nektariinit, joita meille viikonloppuna lahjoitettiin vähän joka tuttavan ja sukulaisen suunnalta. Nyt kun siivousrumba on kasassa, taitaa seuraava suuri kysymys (ja positiivinen ongelma :)) olla, mihin käytettäisiin sankollinen nektariineja.