Tekstiilikaapin arvoitus

Kun Turkissa mennään naimisiin ja muutetaan uuteen kotiin, sukulaiset voivat luovuttaa valtavan määrän liinavaatteita, täkkejä, vilttejä, pesukintaita, pannulappuja, pieniä mattoja, liinoja, tyynyjä ja vastaavia tekstiilejä ja käsitöitä pariskunnan käyttöön. Eikä pelkästään käyttöön: osa tekstiileistä on ikivanhoja ja niiden funktio ei suinkaan ole olla käytössä vaan lähinnä joko koristeena tai ylipäänsä vain säilössä vaikka sitten kaapin uumenissa.

Viitenä päivänä viikossa Turkin televisiossa pyörii Gelin Evi -sarja, jossa viisi tuoretta vaimoa vierailee vuorotellen toistensa kodeissa pisteyttäen kodin sisustuksen, tarjottavat ja videoiden ja valokuvien perusteella myös menneet kihlajaiset, häät ja muut proseduuriin kuuluneet juhlinnat. Yhtenä osiona arvioidaan myös sukulaisten lahjoittamat tekstiilivarastot. Videoklipistä saa hyvin kuvan, miten valtavasti tavaraa uuteen kotiin voi tulla.

Tv-ohjelman kaltaista tekstiilivyöryä ei taloudestamme löydy, mutta enemmän kuin tarpeeksi niitä kuitenkin on. Kun muutin Turkkiin ja nykyiseen asuntoomme, tein pikatutustumisen kotimme tekstiileihin, jotka kirjaimellisesti ilmestyivät kaappiin yllättäen ja pyytämättä muuttopäivänä. Tutustuminen eteni lähinnä seuraavasti: Valtavat täkit ja viltit saivat viedä melkein kaiken tilan. Kaapin alaosan laatikot pyhitin sinne valmiiksi laitetuille käyttötekstiileille ja isomman alapuoliskon jätin säilytettäville/ tulevaisuudessa käytettäville tekstiileille. Koska halusin Suomesta tuodut Finlaysonin norsupyyhkeet, Vallilan patalaput ja IKEAn tyynyliinat ehdottomasti käyttöön, vähensin käyttölaatikoihin laitettuja turkkilaisia tekstiileitä ja siirsin niitä säilytettävien tekstiilien puolelle ko. kaapin sisältöä kummemmin tutkimatta. Vasta nyt kevätsiivouksen yhteydessä kävin vihdoin tämän arvoituksellisen kaapin läpi tekstiili tekstiililtä.

Kaapin pohjalta löytyi ohuita mattoja. Tiedän, että ne on tarkoitettu levitettäväksi varsinaisten mattojen päälle, etteivät ne sotkeentuisi etenkään syödessä. Monessa perinteisessä taloudessa ruoka tarjoillaan nimittäin lattiatasolla ja hienompia ja työläästi pestäviä mattoja ei toki haluta sotkea. Me harrastamme lattialla syömistä ("sisäpiknik") kerran tai pari viikossa esimerkiksi viikonloppuaamuina, jos haluamme aamupalan ohessa katsoa televisiota. Käytämme kuitenkin alustana ohutta puuvillaliinaa, joten nämä paksummat matot ovat saaneet olla rauhassa kaapin uumenissa.

Yllätyksenä kaapista löytyi rukousmatto, jonka uskon kuuluvan sarjaan perintökalleuksia. Joskus mattoa on kyllä käytetty, sen huomaa rispaantuneista kulmista, muttei taatusti vuosikausiin.

En ole aivan varma, mutta luullakseni ensimmäistä kertaa elämässäni vastaani tuli neonvärinen virkattu esiliina.

Käsipyyhkeitä löytyy sen seitsemää sorttia, mutta hyvä niin. Pyyhevarastomme on turvattu myös tulevaisuudessa. Kotoamme löytyy nyt suomalaista kuosia, turkkilaista bling-bling-pitsi -kuosia sekä käytännöllisiä ja suht simppeliä kuosia olevia pyyhkeitä.

Yläkuvan valikoima edustaa pesusieniä siinä mielessä, että niiden tehtävänä on pesusienten tavoin toimia suihkussa pesuapuna. Itse en ole tätä tapaa omaksunut, mutta kokoelma on sinänsä kaunis ja ehkäpä vaihtoehtoisia käyttötapojakin voisi kehitellä.

Kuvattujen lisäksi arvoituskaapista löytyi lisää pyyhkeitä, patalappuja, kylpytakkeja, tyynyliinoja, puuvillaisia isoja huiveja, ristipistoin kirjailtu pöytäliina sekä muhkea tipunkeltainen shaali.