Omat turkkilaiset tuttuni katselevat uutisia, lyhyitä dokumentteja ja piirrettyjä, joskus komediaa. Etenkin (vanhemmat) naiset pitävät myös saippuasarjoista ja keskusteluohjelmista. Saippuasarjat ovat pääsääntöisesti turkkilaisia ja pääni on pyörällä niiden määrästä. Tuttuun tyyliin sisältönä ovat ihmissuhdesotkut, mitä erikoisimmat juonenkäänteet ja kohtalokkaat katseet. Keskusteluohjelmat taas eivät ole mitään Arto Nyberg-tyyppisiä, vaan ohjelmia, joihin tavikset tulevat setvimään henkilökohtaisia ongelmiaan yleisön ja studioemännän ja/tai -isännän eteen. Jaksot sisältävät usein kinastelua studiossa tai puhelimitse, näkökulmien kysymistä sukulaisilta ja ketä-lie-studiovierailta, juontajan tiukkoja kysymyksiä ja dramaattisia ilmeitä. Suomalaisen silmiin ohjelmat ovat joskus hämmentäviä ja korneja, eivätkä kaikki turkkilaisetkaan ota niitä kovin tosissaan.
Kodeissa televisio pysyy päällä monesti myös vieraiden läsnäollessa, saatetaanpa se jopa napauttaa päälle nimenomaan vieraiden viihdykkeeksi. Tuloksena television kuva ja ääni soljuvat keskustelun ja teen juomisen taustalla ja ohjelmia seurataan lähinnä sivusilmällä. Erään kerran uppouduin itse vierailulla televisiossa pyörineeseen, dramatisoituun maanjäristysdokumenttiin, jossa taloja sortui ja ihmiset pakenivat evakuointipaikoille. Vartin päästä havahduin, kun itseäni lähinnä istuva turkkilainen kysyi: - Ukkostako he pakenevat?
Televisiota suositellaan usein myös kielen opettelun apuvälineeksi. Turkissa oppimateriaalia riittää, sillä televisio suoltaa liki tauotta pelkkää turkkia, kiitos kotimaisen tuotannon ja dubbauksen. Esimerkiksi Suomessa näkyvä TLC tv-kanava näkyy Turkissakin sillä erotuksella, että kaikki puhuvat dubattuna turkkia. Pari vuotta sitten meinasin saada aamupalan väärään kurkkuun, kun turkiksi dubattu Kirsi ja himoshoppaajat pamahti ruutuun.
Tiedän, että Suomessa esimerkiksi Pikku Kakkosella on kielenoppimisarvoakin. Turkkilaiset tai turkiksi dubatut lastenohjelmat ovat kuitenkin itselleni haastavia, sillä nopea puhe, lapsenomaisen puheen tavoittelu ja puhekieli väsyttävät nopeasti sisäisen kielenkääntäjäni. Itselleni parhaimmaksi oppimateriaaliksi ovat osoittautuneet kokkiohjelmat, joiden ääreen huomaan useimmiten hakeutuvani. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, ruuanlaitto on turkkilaisille sen verran rakasta puuhaa, että ruokasanastosta on arjessa myös kiitettävästi hyötyä.
Turkissa kokkiohjelmiin törmääminen on vielä Suomeakin helpompaa. Planet Mutfak on muutama vuosi sitten startannut turkkilainen kanava, josta pystyy seuraamaan kokkiohjelmia vuorokauden ympäri. Viime aikoina olen myös aamuisin törmännyt jonkinlaisiin kokkaus- ja keskusteluohjelmien risteytyksiin useammallakin kanavalla. Pari ihmistä kokkaa, yksi saattaa istuskella ja samalla jutellaan enemmän tai vähemmän syvällisiä. Itse suosin kuitenkin pääsääntöisesti Planet Mutfak -kanavaa. Sen tarjonta koostuu muutamasta erityyppisestä ohjelmasta: osa kokeista keskittyy melko perinteiseen turkkilaiseen ruokaan, osa moderniin, osa pelkästään leipoo. Yksi laittaa terveellistä ruokaa käyttäen joskus Turkkiinkin pikku hiljaa rantautuvia superfoodeja. Löytyypä joukosta myös yksi maahanmuuttaja, joka juurilleen uskollisesti kokkaa italialaisia aterioita.
Jos mahdollista, suosittelen eritoten ruokaohjelmien katsomista turkkilaisten kanssa. Itse kiinnostun monen suomalaisen tavoin helposti uusista mauista ja resepteistä ja harvoin järkytyn tai lyttään mitään ruokaa maanrakoon. Turkissa kaikki on toisin: poikkeuksia toki löytyy, mutta moni turkkilainen rakastaa erittäin syvästi kotinsa ja kotiseutunsa ruokia - niitä ja vain niitä tuttuja ja turvallisia, joita he ovat syöneet koko ikänsä. Kotiseudulla tarkoitan maakunnan, en suinkaan maan laajuista aluetta, sillä myös maan sisäisiin ruokaeroihin suhtaudutaan joskus nuivasti. Myönnän kerran jos toisenkin hymyilleeni järkytykselle, jonka turkkilainen katsoja kokee kokkiohjelman pyöriessä: Kun keitossa on selleriä ja kaalta, kun munakoison päälle laitetaan juustoa, kun piiras pilataan naudanjauhelihalla. Puhumattakaan siitä kerrasta, kun turkkilaisten tuttavieni usko eurooppalaiseen ruokakulttuuriin meni lopullisesti: italialainen kokki erehtyi laittamaan tomaattikastikkeeseen ripauksen sokeria :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti