Turkkilaisesta teekulttuurista

Jos Turkkiin pitäisi liittää yksi juoma, se olisi ehdottomasti tee (çay). Tee näkyy paitsi arkipäivässä myös tilastoissa: turkkilaiset kuluttavat juomaa eniten maailmassa. Maultaan tee ei eroa suomalaiselle tutusta mustasta perusteestä merkittävästi, mutta teenjuontiin liittyvät tavat ovat erilaisia.

Tällaiseen teekulttuuriin olen itse törmännyt Turkissa:

• Kaikki juovat teetä. Suomessa voi törmätä ihmisiin, jotka juovat teetä harvoin jos koskaan, mutta Turkissa se olisi täysi mahdottomuus. Vierailuilla aniharvoin kysytään, haluaisitko kenties teetä, kahvia tai jotakin muuta, vaan isäntäväki valitsee tarjottavan juoman vierailun ajankohdan, syyn, tarjoilujen ja vieraiden tuttuuden mukaan. Erittäin usein huomaat juomaksi valikoituneen juuri teen.
  
  
• Teetä juodaan aina ympäri vuoden ja vuorokauden. Aamut ja kyläilyt ovat teen kulutuksen kohokohdat, mutta moni turkkilainen hörppii teetä sulavasti pitkin päivää kotona ja töissä. Naapuriin saatetaan poiketa teelle, yllätysvieraille tarjotaan teetä (pelkkä tee ilman makeaa tai suolaista kahvileipää on täysin OK) ja ystävien kanssa voidaan mennä ulos juomaan teetä. Pitkänmatkan busseissa on ilmainen teetarjoilu vähintään kerran matkan aikana.
  
  

  

  Turkkilainen pakkaa teelasit ja -kannun sekä  kaasukeittimen jopa luontoretkelle ja piknikille.

  
  
• Helpon ja nopean pussiteen (poşet çay) ystävän ei tarvitse kriisiytyä Turkissa, sillä kaupasta löytyy kiitettävä valikoima sekä omia turkkilaisia merkkejä että perus Liptoneita ja Twiningsseja. Älä kuitenkaan mainosta juovasi pussiteetä, äläkä koskaan erehdy tarjoamaan teepussia vieraallesi. Suurin osa turkkilaisista juo aina, AINA, irtoteetä. 
   
• Musta tee (siyah çay) on nro 1. Ihmettely on taattu, kun kaapistasi löytyy vihreää teetä (löytyy isommista turkkilaisista marketeista), sitruuna-inkivääri(pussi!)teetä ja maustettua mustaa teetä (tuotu Suomesta). Turkkilaiselle säkillinen/sankollinen tuttua mustaa irtoteetä on kaikki, mitä tarvitaan. Turkkiin liitetään usein omenatee (elma çayı), mutta se on ennen kaikkea turistikohteiden teekulttuuria. Turistikaupunkien ulkopuolella asuva turkkilainen ei välttämättä ole kyseisestä teestä edes kuullut.
  
  
• Tee valmistetaan liki poikkeuksetta kaksiosaisessa pannussa (çaydanlık) kaasuliedellä, joskin enenevässä määrin näkee myös sähkökeittimiä. Alla oleva pannu on täynnä kiehuvaa vettä ja pienempi yläpannu sisältää itse teehaudukkeen. Näitä voidaan sitten helposti lantrailla kunkin juojan maun mukaan.
  
• Tee tarjoillaan tulppaanilaseista (çay bardak). Lasi vetää noin desin nestettä ja on ymmärrettävästi kuuma juuri kaadetusta teestä. Vieraillessa istutaan useimmiten ympäri olohuonetta ja emäntä tarjoilee teet kullekin yksitellen. Voit rauhassa odotella hetken teen jäähtymistä, joskin kuuman teelasin kanssa taiteilua on vaikea täysin välttää. Etenkin nuoremmat ihmiset käyttävät mukeja kotioloissa, mutta vieraille ja vieraillessa, ravintoloissa ja kahviloissa perinteiset lasit ovat sääntö.
  
  
• Useimmat lisäävät teehensä sokeria (şeker), pakollista se ei kuitenkaan ole. Maidon (süt) lisääminen on harvinaista eikä sitä ole teen kanssa tarjolla. Kylissä ihmiset saattavat kuitenkin lorauttaa teehensä myös tipan maitoa, joten täysin ennenkuulumaton asia ei ole. Hunajaa (bal) on silloin tällöin tarjolla etenkin aamupalalla ja sen lisääminen teehen on tällöin täysin hyväksyttävää. Joskus harvoin, lähinnä jos olet sairaana, eteesi ilmestyy sitruuna-, timjami-, minttu- tai muuta yrttiteetä.
  
  

  

  "Fuusiokeittiö" - jotain molempien kulttuurien tavoista.