keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Leipää leipäkansalle


Turkkilaiset ovat tilastollisesti maailman ahkerimpia leivänsyöjiä. Viimeksi sunnuntaina todistin turkkilaista leipärakkautta: Kello 9 aikaan aamulla ajoimme leipomon ohi. Melkein parikymmentä ihmistä odotti kauniisti jonossa vuoroaan tiskille. Kaikilla kotiinviemisiksi lähti useampi leipä ja tiedän, että parhaimmillaan aamupalalla kuluu puolesta leivästä kokonaiseen per nokka (ja en siis puhu leipäviipaleista vaan kokonaisista leivistä). Iltaruualle voidaan käydä uudet tuoreet leivät.

Ihania sämpylöitä, rinkeleitä ja pasteijoita löytyy laajat valikoimat, kun taas puhdas leipävalikoima painottuu pitkälti muutamaan vaaleaan leipälaatuun. Esimerkiksi kotikatumme valtion leipomo leipoo vain ja ainoastaan valkoista, rapeakuorista vehnäleipää ja melkein valkoista, ei niin rapeakuorista grahamleipää. Leipomo on auki yötä päivää ja ostajia riittää, sillä turkkilaisille leivän tuoreus on ykkösprioriteetti.

Yksi Turkin tyypillisimmistä leivistä on somun ekmek (yläkuva), joka on vaalea hiivalla kohotettu vehnäleipä. Rapea kuori ja ilmava sisus. Kuidut loistavat poissaolollaan mutta myönnettävä on, että maullisesti leipä on todella hyvää ja sitä voi dippailla kivasti öljyyn, hunajaan, hilloon, milloin mihinkin. Vaikka maku miellyttääkin, meidän talouteemme ostetaan melkein poikkeuksetta hieman tummempaa kepek ekmek -grahamleipää, koska kuituja, koska terveellisempää ja maullisestikin se kelpaa meille molemmille ihan hyvin. Emmekä ole ainoita: etenkin nuoret turkkilaiset ovat alkaneet kiinnostua kuitupitoisuuksista ja moni yrittää rajoittaa leivänsyöntiään kohtuutasolle.

Suosikkileipäni Turkissa on suht harvoin syötävä yufka ekmek. Kyseessä on pizzapohjamaisen ohut, valtavan ympyrän muotoinen leipä. Sitä voidaan syödä tuoreena tai kuivattaa säilytystä varten. Kuivatettu leipä kastellaan ennen syöntiä vedellä, jolloin se pehmenee ja on kuin uutta taas. Ehkä rakkauteni yufka-leipään johtuu siitä, että pidän Suomessa kovasti rieskasta. Pohjois-Pohjanmaalta saa ohuita ohra-, kaura- ja vehnärieskoja ja tykkään kaikista. Lapsuudestani Itä-Suomesta muistan hyvin kaupan perunarieskan, joka oli suht paksua, pehmoista ja melkein hajosi käsiin, mutta oli älyttömän hyvää. Yufkassa ja rieskassa on jotain samaa.

Miehelläni on selvästi turkkilainen leivänsyöntigeeni, vaikkei hän kokonaista leipää per ateria tuhoakaan. Myös ruisleipä maistuu: kesän Suomi-reissulta toimme pakkaseen kahdeksan pussia Ruispaloja. Miehen tavoite oli 12 pussia, mutta laukuissa ei ollut tarpeeksi tilaa. Samoin jos suomalaiset kokkailuni eivät aina mukisematta uppoakaan turkkilaissuuhun, kotitekoiset teeleivät ja sämpylät kelpaavat aina. Miehen suosikki leipomistani leivistä on perunarieska, jota helppouden takia teenkin mielelläni silloin tällöin. Itse olen mieltynyt kaurajauhoihin, mutta muutkin toki käyvät.


Nopea perunarieska (4 kpl)

3 dl perunamuusia (usein itselläni ei ole muusia tähteenä saati jauheena, joten yksinkertaisesti keitän 3 perunaa, tilsaan ne haarukalla ja heitän sekaan hieman voita, suolaa ja notkistukseksi vettä, maitoa tai piimää)
1 kananmuna
1 tl suolaa
2–3 dl kaurajauhoja
voita voiteluun + jauhoja paineluun

1) Sekoita ainekset keskenään kunnolla mutta nopeasti. Vaivausta ei tarvita. Taikina saa jäädä hyvin pehmeäksi ja tarttuvaksikin.


2) Jaa taikina neljään osaan ja pyörittele jauhotetuilla käsillä neljä palloa. Laita pallot pellille leivinpaperin päälle, painele ne ohuiksi rieskoiksi ja pistele haarukalla. Jauhoja kannattaa käyttää reilusti apuna.


3) Paista 230 asteessa uunista, jauhoista ja rieskojen ohuudesta riippuen noin 5–20 minuuttia. Pinnan tulee saada jonkin verran väriä.

4) Voitele uunikuumat rieskat halutessasi voilla.




4 kommenttia:

  1. Mun suosikki on myös perunarieska ja myös perunapiirakat. Hyvä muusinhävityskeino nuo rieskat. Kaurajauhoa ei meiltä yleensä löydy, mutta käytän vehnäjauhoa.
    T. Marsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perunapiirakat on tosiaan myös hyviä, eikä ole pitkään aikaan tullut syötyä. Pitääpä muistaa seuraavalla Suomi-reissulla :)

      Poista
  2. Onneksi nykyisin on kaurajauhoja, ennen jauhojen valikoima oli Turkissa tosi yksipuolinen. Perunrieskat on ihania, meilläkin mies tykkää kaikista leipomuksista mutta ruisleipä ei kyllä uppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen ollut yllättynyt siitä, miten isoista marketeista löytyy kivasti monenlaisia jauhoja. Ruisleipä taitaa vähän jakaa mielipiteitä: mies tykkää, yksi tuttavamme ihastui myös kesävierailullaan makuun. Muut mun Turkki-tutut ja sukulaiset ei ole sitten vastapainoksi kiinnostuneita edes maistamaan :)

      Poista