Huh hellettä

 

Mersinissä asuvan ei koskaan tarvitse aprikoida, millaisia kesäsäitä on luvassa: vuodesta toiseen on varmaa, että ainakin heinä- ja elokuu ovat kuumia ja kuivia. Tänä vuonna kesä on kuitenkin tuntunut olevan vielä normaaliakin kuumempi, ja lämpötilat ovat kohonneet viikosta toiseen yli 35 asteen.

Vietin kesäkuun Suomessa. Lähtiessäni kuun alkupuolella Turkista kohti pohjolaa, sää oli vielä jokseenkin siedettävä yli 30 asteen lämpötiloista huolimatta. Kuun lopulla palatessani ja astuessani ulos koneesta Adanan lentokentälle kasvoille pamahti heti Adanan ja Mersinin alueen kesäklassikko: hyörysaunamainen kuumuus.

Heinäkuu kului pitkälti kotosalla. Mitään ei oikein jaksanut tehdä, ja keskityin yksinkertaisesti viettämään aikaa parhaaksi ystäväkseni ristimäni ilmalämpöpumpun lähietäisyydellä. Koko kaupunki tuntui olevan samalla mielialalla. Jos joku ehdotti, pitäisikö lähteä rannalle tai vaikka piknikille, useampi vastasi ykskantaan, ettei kiinnosta: helle oli vienyt mehut. Valoisan aikana keskustan kadut kumisivat tyhjyyttään, ja ihmiset uskaltautuivat ulos kävelyille ja kahviloihin vasta pikkutunneilla. Ainut paikka, jossa oli ruuhkaa, oli ilmastoitu ostoskeskus. 

 

Elokuussa heräsin hellekoomasta, ja lähdimme miehen ja kissan kanssa reissuun, jonka olimme buukanneet jo hyvissä ajoin keväällä. Ajoimme omalla autolla rapsakat 12 tuntia Muglan maakuntaan, josta olimme vuokranneet Airbnb-majoituksen 10 päiväksi. Onneksi menimme! Muglassakin päivät olivat paahtavan kuumia, mutta viileät yöt takasivat sen, että öisin nukutti paremmin ja aamupalat ja iltateet pystyi nauttimaan terassilla vilvoittavassa tuulenvireessä.  

Näkymä Kaunoksen amfiteatterin huipulta kohti Dalyanin jokisuistoa

Köycegiz-järven rantakatu

 

Syyskuussa yölämpötilat alkavat yleensä tippua koti-Mersinissäkin, joten voiton puolella ollaan. Lisäksi kesästä ja sen helteistä on loppujen lopuksi selvitty ihan kunnialla ja jopa opittu seuraavia kesiä ajatellen ainakin seuraavat asiat:

Ei ole ilmalämpöpumpun voittanutta

Olemme vuosikausia olleet miehen kanssa säästeliäitä ilmalämpöpumpun käyttäjiä. Olemme pyrkineet kärvistelemään kuumassa kodissa, käyttäneet pumppua enintään muutaman tunnin päivässä ja nukkuneet lattiatuulettimen pyöriessä.

Tänä kesänä asiaan tuli kuitenkin muutos. Helle oli niin painostava, etten pystynyt nukkumaan edes tuulettimen turvin. Lisäksi päätimme lopultakin uskoa asiantuntijoita, joiden mukaan suuri sähkölasku ei kerry pumpun päällä pitämisestä, vaan siitä, että se laitetaan vähän väliä viilentämään lämmennyttä kotia. Pumppu on saanut viilentää kotiamme nyt päivin ja öin, ja olemme sammuttaneet sen ainoastaan silloin, kun lähdemme pois kotoa. 28 asteen viilennyslämpötila on riittänyt: jo se saa osan kodista tuntumaan viileältä paratiisilta ulkoilmaan verrattuna. 

Hellepäivän aamupala kotona

Parempaa auringolta suojautumista

Suomessa en palanut koskaan, vaikka käytin aurinkorasvaa erittäin harvoin. Turkin aurinko on kuitenkin eri juttu: ilman aurinkorasvaa iho alkaa punoittaa aika nopeasti ja UV-indeksikin huitelee esimerkiksi tällä viikolla 6–8 välillä.

Olen käyttänyt aurinkorasvaa kiltisti kaikkien Turkissa asumieni vuosien ajan. Kotosalla laitan aurinkorasvaa aina, kun lähden ulos, ihan lyhyelle kauppareissullekin. Lomalla ja rannalla taas lisäilen rasvaa uskollisesti vähintään kahden tunnin välein kello 19 asti. Jo vuosia luottoaurinkorasvani on ollut La Roche Posayn 50+ rasva, joka kuumassa säässä on pahuksen nestemäistä, mutta suojaa ihoa hyvin eikä tee siitä valkoista. Tänä vuonna ostin sen rinnalle ensi kertaa myös Avenen 50+ aurinkorasvaa ja olin tyytyväinen siihenkin. 

Viime vuonna huomasin, että pelkkä aurinkorasvakaan ei enää oikein riittänyt omalle iholleni. Niinpä otin tänä kesänä itseäni niskasta kiinni aurinkolasien ja hatun käytön suhteen. En tykkää kummastakaan, mutta oikeasti niitä kannattaa käyttää. Tänä kesänä en ole kärsinyt aiempaan tapaan rantapäivien jälkeen punaisista silmistä, ja  lisäksi kasvoihin on tullut huomattavasti vähemmän ruskeita pigmenttimuutoksia. Pigmenttimuutoksiin ostin myös Mossan anti-pigmentation-rasvaa. Rasva ei tuoksu erityisen hyvälle, mutta muuten olen ollut tyytyväinen.

Kylmiä juomia ja simppeleitä ruokia

Uunin käyttökerrat kesän aikana voi hyvinkin laskea yhden käden sormin. Hellalla ruokaa on tullut toki laitettua osin tavalliseen tapaan, mutta työläimmät ruuat on tänä kesänä syöty joko ulkona tai jätetty odottamaan syksyä.  

 

Suosikkikesäjuomamme ovat olleet kivennäisvesi, piimä ja mehut sekä jonkinsortin jääkahvi. Veden sijaan olemme täyttäneet jääpalamuottimme suodatinkahvilla ja kahvihampaan kolottaessa laittaneet pari palaa kylmän maidon joukkoon.

 

Rennompaa lomailua

Kokeilimme tänä kesänä ensimmäistä kertaa Airbnb-majoitusta. Vuokrasimme Muglasta vanhan omakotitalon, jossa oli iso oma piha ja johon kissakin oli helppo ottaa mukaan. Kylä, jossa talo sijaitsi, oli aivan valtatien varressa ja sieltä käsin oli helppo käydä eri paikkakunnilla, rannoilla ja historiallisissa kohteissa. 

Karaot Plaji on varsin rauhallinen kivikkoranta Muglan maakunnassa.

 

Itsellemme tuttuja ja siinä mielessä nostalgisia käyntikohteita olivat Fethiyen keskusta, Kayaköy ja Karaot. Uusia käyntipaikkoja taas olivat Köycegiz järvenrantoineen, Sarigermen ranta ja keskuskatu kauppoineen ja urheilubaareineen, Akyakan jääkylmät uintivedet, Dalyanin jokiristeily ja Mugla Merkez eli Muglan keskusta, jonka torstaitorilta hankimme viikon vihannekset ja hedelmät.

Akyaka

 

Parasta lomassa oli kuitenkin se, että osasimme myös vain olla. Parina viimeisenä päivänä olimme vain vuokrakodissamme, luimme kirjoja, joimme teetä, katselimme tähtiä ja kävelimme illalla kyläkauppaan ostamaan jäätelöä. Iso suositus Magnum Double Sunlover -jäätelöpuikolle, josta tuli loman aikana tämän kesän suosikkijäätelöni.