Takaisin luontoon

Joku aika sitten mieheni kysyi, mitkä ovat mielestäni top 3 hienoimmat ja vastakohtana huonoimmat asiat Turkissa. Myönteisellä listalla kärkipaikan vei luonto. Suomessa ihanaa on aina lähellä oleva luonto, kesän vehreys, talven lumisuus, vesistöt, marjastus- ja sienestysmaastot sekä hiljaisuus. Turkissakaan luonto ei ole kotoamme kovin kaukana: kyläteille pääsee huristelemaan vartin ajomatkan jälkeen.

Parasta antia ovat itselleni uudet kasvi- ja eläintuttavuudet, turkoosit vesistöt, keväisin kukkivat hedelmäpuut ja jylhänä nouseva Toros-vuoristo lumihuippuineen. Kääntöpuolena ja harmin aiheena Turkin luonnossa ovat roskat. Ruttaantuineita muovipusseja, yksinäisiä uimasandaaleja, tyhjiä vesipulloja, tölkkejä - näihin voi törmätä hieman kärjistäen joka niemessä ja notkossa.

 

Kun mietin kohtaamieni turkkilaisten luontosuhdetta, törmään usein ääripäihin. Olen tutustunut kesälomareissuilla lukuisiin ihmisiin, jotka ovat kyllästyneet Istanbulin melskeeseen, hylänneet urbaanin elämäntavan ja muuttaneet etelärannikon pikkukylän perukoille luomufarmareiksi ja maatilamatkailuyrittäjiksi. Vastakohtana ovat ihmiset, joille yhden miljoonan asukkaan kaupunkikin on kuin pahainen tuppukylä ja sieltä kaivataan jatkuvasti isompien metropolien melskeeseen. Pahimmillaan luonnolla on arvoa lähinnä Instagram-kuvien taustamaisemana.

 

Suurin osa turkkilaisista sijoittuu toki ääripäiden väliin. Ehkä tyypillisin ihmistyyppi ei kaipaa luonnonhelmaan viikoittain ja mieltää luontoretkeksi joen rannan piknik/camping-alueella ajan viettämisen. Erämaat ovat ääripäille, lokoisat piknikit ovat luontosuhteen kulmakivi: kaikki tuntemani turkkilaiset tuntuvat nauttivan erityisesti kesäisistä piknikeistä, joissa luonto puineen, tuulenvireineen ja kauniine maisemineen kehystää teenjuonnin ja grillauksen. 

Piknikeille mennään isolla porukalla tuntikausiksi, jopa koko päiväksi. Virallisilla piknikalueilla on valmiiksi rakennettuja katoksia ja pöytiä sekä tulentekopaikkoja - näppärää, mutta etenkin sunnuntaisin luonnonrauhan ja hiljaisuuden tilalla on hälinä ja grillatun lihan katkuinen savu. Kotoa otetaan mukaan astiat, tulentekovälineet tai kaasukeitin sekä ruuanlaittovälineistöä ja raaka-aineita. Etenkin lihan grillaus on suosittua, mutta samalla tavoin tehdään alusta lähtien tulella tai kaasulla bulgursalaatteja tai -pyöryköitä sekä pilkotaan salaattiaineksia. 

Suomessa on puhuttu viime aikoina ilmastotalkoista ja -vaaleista sekä kokoonnuttu suurin joukoin kampanjoimaan ilmastotekojen puolesta. Turkissa ympäristö ei pari viikkoa sitten käydyissä paikallisvaalikampanjoissa noussut yhtä huomattavaan asemaan, sillä talouskasvun hinku menee monen muun maan tavoin luontoarvojen edelle. Lisäksi on ihmisiä (niin poliitikkoja kuin tavallisia kadun tallaajia), jotka vierittävät mielellään syytä muualle: USA ja Eurooppa ovat syytäneet hiiltä ilmaan vuosisadat. Kiina on aivan eri kokoluokkaa kuin Turkki. Mitä on tavallisen turkkilaisen vastuu? Onko sitä edes? Osalle kansasta sanalla "ilmastonmuutos" on merkitystä vain silloin, kun sitä syytetään jostakin sää- tai luonnonilmiöstä. 

Onneksi askelia otetaan myös oikeaan suuntaan. Uusiutuvalla energialla on paikkansa ja etenkin aurinkoenergiaa näkee paljon. Kierrätys etenee asteittain. Piknikeillä etenkin nuoremmat sukupolvet näyttävät kiinnittävän enemmän huomiota siihen, että piknikpaikan roskat vietäisiin roskikseen. Tammikuusta alkaen muovipusseista on tullut ruokakaupoissa maksullia ja odotan mielenkiinnolla näkeväni tilastoja siitä, mitä pussien kulutukselle on tapahtunut. Ainakin omissa kantamarketeissamme ihmiset pakkasivat ennen suruttu ostoksensa lukuisiin ilmaisiin pusseihin, kun taas tänä vuonna mukana kulkevat kestokassit, muovikassit pakataan täydemmiksi tai kerran ostettua kassia käytetään useammankin kauppareissun ajan. Kiitollinen täytyy olla siitä, että monet turkkilaiset suosivat lähi- ja sesonkiruokaa sekä kasvispainotteisuutta. Vaaleissa oma kuntamme sai uuden kunnanjohtajan, joka ei halua virkaanastumispäivänään lahjoja tai kukkia: sen sijaan muistamiseksi voi trendikkäästi lähettää puuntaimen tai rahaa taimen ostoon.