”Miten ihmeessä tässä helteessä voi elää”, tokaisi länsiturkkilaisen muuttofirman työntekijä purkaessaan Mersiniin paluumuuttaneen sukulaisen tavaroita rekasta. Hyvä kysymys! Viime viikot päivälämpötila on ollut täällä keskimäärin +35 C ja yölämpötila trooppinen +26 C. Kesän lämpöennätys kotimittarissamme on ollut +46 C.
Vaikka Turkin kesät ovat viikosta toiseen hellettä helteen perään, sään nyansseista riittää jutun juurta. Eilen tuuli oli viileämpi, eikö? Ilmankosteus on ollut vielä tavallistakin tukalammalla tasolla viimeiset kolme päivää, eikös vaan? Ja näittekö jo ennusteet; ensi viikoksi on luvattu vieläkin kuumempaa!
Sää on yksi turkkilaisten ja mediankin kestopuheenaiheista, mutta toki kesän otsikoissa vilisevät muutkin teemat kuin hellevaroitukset ja UV-indeksit. Palstatilaa ovat tänä kesänä saaneet niin puutiaiset kuin haitkin.
Punkit pelottavat
Suomen kesä on ollut tänä vuonna punkkien puolesta ilmeisen runsaslukuinen. Turkissa ollaan samassa veneessä ja syytkin punkkien lisääntymiseen ovat Suomesta tutut. Ilmaston lämmetessä olosuhteet muuttuvat punkeille suotuisammiksi ja eri punkkilajit levittäytyvät ripeästi uusille alueille.
Turkissa punkeilta kehotetaan suojautumaan ennen kaikkea vaatetuksella: Pitkälahkeista ja -hihaista, mieluiten vaaleaa vaatetusta päälle. Housunlahkeet sukkien sisälle, ja punkkitsekki maaseudulla tai luonnossa vietetyn ajan jälkeen. Täällä korostetaan myös kovasti, että kiinnittynyt punkki tulisi irrottaa mahdollisimman nopeasti ja irrotus tulisi tehdä mieluiten terveyskeskuksessa tai sairaalassa.
Punkeista tekee pelottavia niiden levittämät taudit. Turkissa punkit levittävät muun muassa borrelioosia, Mediterranean spotted fever -kuumetautia sekä Krimin-Kongon verenvuotokuumetta.
Eniten otsikoita ovat kesän kuluessa aiheuttaneet Krimin-Kongon verenvuotokuumeen aiheuttamat kuolemat. Kyseessä on todella vakava tauti, jonka oireiden ilmaantuessa tulisi viipymättä kiirehtiä sairaalahoitoon. Kyseistä tautia levittävää punkkilajia ei tavata koko Turkissa, vaan riskimaakunnat sijaitsevat sisämaassa, idässä ja pohjoisessa. Suurimman riskin alueet ovat Sivas, Tokat, Corum, Yozgat, Kayseri, Zonguldak, Gümüshane ja Karabük.
Ruutikuivat metsät
Seuraava tekstiviesti saapui puhelimeeni 2. heinäkuuta:
TÄRKEÄ VAROITUS METSÄPALORISKISTÄ!
Meteorologisten tietojen mukaan metsäpalojen riski Mersinin maakunnassa on erittäin korkea. Siksi metsäalueille meneminen on EHDOTTOMASTI kielletty.
Lisäksi avotulen tekeminen maastossa ja piknikillä, ruohikon ja roskien polttaminen sekä tulen käyttö puutarhan siivoamisessa on kielletty. Myös kaikkien kipinöitä aiheuttavien laitteiden, kuten sähköhitsauskoneiden, käyttö on kielletty. On erittäin tärkeää, että kansalaiset välttävät lasinsirpaleiden ja tupakantumppien heittämistä ympäristöön. Niitä vastaan, jotka eivät noudata sääntöjä, ryhdytään lainsäädännön mukaisiin oikeustoimiin. Metsiemme suojelemiseksi vältä huolellisesti kaikkea toimintaa, joka voi aiheuttaa tulipalon.
Jos huomaat savua tai epäilyttävää toimintaa, soita välittömästi hätäkeskukseen 112.
Tekstiviestin varoitukset ovat täysin aiheellisia, sillä tänäkin kesänä Mersinissä ja monessa muussa Turkin kolkassa on satanut todella vähän. Vaikka kuinka pinnistelisin, en pysty muistamaan, milloin kotikaupungissamme olisi viimeksi satanut. Jossain vaiheessa kesäkuuta kenties?
Erikokoisia paloja on syttynyt pitkin kesää ympäri maata tasaiseen tahtiin, ja joukkoon on mahtunut myös hallitsemattomia ja kuolonuhreja vaatineita metsäpaloja. Mersinissä paloi viimeksi viime viikolla ja jos lehtitietoihin on uskomista, valtavan laajalle alueelle levinneet palot lähtivät liikkeelle niinkin pienestä kuin vesiputken korjauksen aiheuttamista kipinöistä.
Turismi puhuttaa
Viime aikoina maailmalla on puhuttu paljon liikaturismista ja siitä, miten esimerkiksi Barcelonassa ja Kanariansaarilla ollaan todella kyllästyneitä massiivisista turistimääristä aiheutuviin ongelmiin. Turkissa en ole havainnut vastaavaa mielialaa, mutta monenlaista keskustelua aiheesta on silti kesän mittaan riittänyt.
Kesäkuussa Turkissa oli havaittavissa pientä paniikkia. Lukuisat rannikkoalueiden ravintolat ja hotellit valittelivat hiljaisuutta. Heinäkuussa käydessäni Fethiyessä porukkaa oli kuitenkin mielestäni liikkeellä ruuhkaksi asti ja pysäköinninvalvoja iloitsikin parkkipaikasta maksaessamme, että sesonki oli vihdoin vilkastunut.
Turistien määrän lisäksi alkukesästä keskusteltiin myös Turkkiin saapuvien turistien ”laadusta”. Somessa levinneet videot ryyppylomalle saapuneista brittituristeista ja heille tarjottu viihde, kuten mauttomat tanssiesitykset, herättivät ärsytystä ja häpeää. Vaikka edulliset pakettimatkat voivat sinänsä ollakin Turkille kilpailuetu ja turistit ovat tervetulleita, halvaksi örvellyskohteeksi ei haluttaisi profiloitua.
Kotimaassa matkailevia turkkilaisia taas on pohdituttanut kovasti lomailun hinta. Monelle pieni- ja keskituloisellekin hotellien, aktiviteettien ja ravintoloiden hinnat ovat jo aikamoista luksustasoa. Esimerkiksi me vuokrasimme kaksi vuotta sitten Fethiyen kupeesta Airbnb-talon 10 päiväksi 7 000 liiralla. Tänä kesänä maksoimme samasta talosta 20 000 liiraa ja siihenkin sisältyi jo tuttava-alennus.
Hintojen nousun takia turkkilaiset ovat muuttaneet matkailutottumuksiaan. Aiempaa useammin jäädään kotiin. Jos rannalle lähdetään, otetaan mieluummin kotoa mukaan retkituolit ja aurinkovarjo kuin vuokrataan. Lisäksi moni vertailee tarkkaan ulkomaanmatkan ja kotimaanmatkan hintaeroa ja saattaa aiempaa useammin kallistua kaukomaille. Tai no ainakin naapuriin asti.
Viime vuosina etenkin Kreikan matkailu on lisääntynyt turkkilaisten keskuudessa paljon. Mekin kävimme miehen kanssa päiväseltään reissussa Rodoksella. Oli mukavaa ja mielenkiintoista käväistä Kreikan puolellakin, kun se onnistuu Fethiyestä käsin parin tunnin laivamatkalla.
Mistäs nämä hait tänne tupsahtivat?
Alkukesästä ilmassa oli haipaniikkia. Turkin etelä- ja itärannikkoa huuhtelevat Välimeri ja Egeanmeri, joiden kaukaisilla ulapoilla asuu tiedetysti lukuisia hailajeja. Se, mikä ihmisiä kuitenkin tänä kesänä ravisutti, olivat lukuisat veneistä ja verkoista ja varsin läheltä rantoja tehdyt haihavainnot.
Syitä sille, miksi yleensä hieman kauempana rannikoista pysyttelevät hait ajautuivat nyt lähelle rannikkoa, on monia: kalastus, ravinnon perässä liikkuminen, merien pintalämpötilan nousu. Toisaalta lusikkansa hai-ilmiössä on ollut myös somella: eräs muka-turkkilainen haivideo osoittautuikin Norjassa kuvatuksi, ja erehdyttiinpä somekuvan perusteella luulemaan jättikilpikonnaakin haiksi.
Kesän mittaan tunnelmat ovat rauhoittuneet. Tutkijoiden mukaan lähelle rantoja tulleet hailajit eivät ole ihmistä kohtaan aggressiivisia, ja lomailijat ovatkin hiljalleen uskaltautuneet tavalliseen tapaan rannoille ja veneretkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti