Turkin tuliaisia top 5

Kävin ensimmäisen kerran Turkissa, Fethiyessä, vuonna 2011. Siltä reissulta muistelen tuoneeni Suomeen tuliaisiksi pienen kankaisen kukkaron ja koristeellisissa peltirasioissa olevia oliiviöljysaippuoita.

Fethiyen jälkeen vuorossa olivat Istanbul, Kusadasi, Izmir ja Efesos. Kaikissa näissä houkuttelivat turisteille suunnatut kojut ja basaarit, ja niistä tuli hankittua jotain pientä niin itselle kuin tuliaisiksi.

Viime vuosina olen vieraillut edelleen turistikohteissakin, mutta yhä useammin löydän itseni lahjatavakauppojen tavoittamattomista syrjäisiltä ranta-alueilta, paikallisten suosimilta kaduilta tai maatilamatkoilta. Näin tuliaisetkin ovat muodostuneet hieman erilaisiksi.

Oman lisänsä tuo nyt Turkissa asuminen ja perusarjen eläminen. Silloin oppii, mistä katsotaan uusia sukkia, mistä siivousluuttuja, mistä pähkinäsekoitusta - ja taas tuliaiset muuttuvat. Nyt kun Suomen visiitti on ajankohtainen ja laukku pullollaan tuliaisia, pohdiskelin mitä kaikkea sitä onkaan vuosien saatossa tullut tuotua ja miksi. Tässä siis omat top 5 tuliaiseni:

5. Turkkilaiset ruokatarvikkeet

Suomesta rahtaan Turkkiin päin ennen kaikkea ruisleipää ja salmiakkia. Vastaavasti Turkista löytyy tuotteita, joita toin aikoinaan Suomeen melkeinpä joka visiitillä ennen kaikkea itselleni, mutta silloin tällöin myös muille kokeiltavaksi. Tärkein näistä oli paprikapyree (biber salçası).  Sitä löytyy marketeista enemmän ja vähemmän tulisena, ja osa ihmisistä tekee sitä myös itse. Pyreetä kannattaa ehdottomasti hankkia, jos turkkilaisen ruuan kokkailu Suomessa kiinnostaa, sillä sitä sujautetaan moneen reseptiin, omalla asuinalueellani (Çukurovan alue) oikeastaan kaikkeen.

Toinen ikisuosikkini on granaattiomenasiirappi (nar ekşisi), jota käytetään ennen kaikkea salaateissa. Suomessa voi noudattaa joko löytämäänsä reseptiä tai maustaa haluamanlaisensa salaatin sitruunamehulla, ripauksella suolaa ja runsaalla lorauksella granaattiomenasiirappia.

Sumakki-maustetta (sumak) löytyy käsittääkseni nykyään enenevässä määrin myös Suomesta, mutta itse toin sitä aikoinaan Turkin reissuilta. Salaatti on klassinen käyttökohde, mutta itse käytän sitä letkeästi myös jogurttipohjaisissa dipeissä, kanan marinadissa ja lohkoperunoissakin - melko miedolla mausteella en ole onnistunut mitään pilaamaan. Sumakin lisäksi pidän turkkilaisista chilihiutaleista (kırmızı pul biber), sillä ne eivät ole liian tujuja. Viime kesänä toin perinteisten mausteitten lisäksi maatilamatkan tuliaisina omin käsin kuivattamaani ja käsittelemääni timjamia.

Yksi kestohoukutus ovat myös Halley-keksit (Ülker Çikolatalı Halley), joita löytyy marketista kuin marketista. Mikään varsinaisesti turkkilainen keksi-innovaatio tuskin on kyseessä, mutta Suomessa en ole vastaaviin onnistunut törmäämään. Kahden keksipohjan välissä on vaahtokarkkitäyte ja koko komeus kuorrutettu suklaalla - järkkymakeaa ja samalla vastustamatonta. Ehkä suomalaisissa Suukko-karkeissa on jotain yhtäläistä ja kiintymykseni niihin selittää myös kiintymykseni näihin kekseihin.

4. Saippuat

Etenkin turistialueilla, museokaupoissa ja lentokentillä olen törmännyt pieniin, pyöreisiin peltirasioihin tai muuten kauniisti pakattuihin saippuoihin. Keskustojen ja ostoskeskusten sisustukseen ja tekstiileihin keskittyvistä ketjuliikkeistä (esim. Özdilek, English Home, Madame Coco) löytyy myös usein suloisesti pakattuja tuoksusaippuoita. Kesällä sorruin juuri näiden kielo- ja granaattiomenasaippuoihin (Made in Italy, tosin). Nyt joulutuliaisiksi pakkasin mukaan melko hajutonta markettitavaraa: oliiviöljy-laakerisaippuaa, joka on tarkoitettu niin vartalolle kuin hiuksille. Omat hiukseni pitävät siitä huomattavasti enemmän kuin shampoosta.


3. Vaatteet

Turkissa vaatteiden edullinen hinta houkuttaa ostajaa. Halpa ja kestävä tai halpa ja parin pesun jälkeen kulahtanut. Ihan niin kuin Suomessakin, joskus halvalla saa hyvää, joskus ei.

Itselleni ostin vuosien saatossa muutaman paidan ja sukkia, nyt muutettuani toki kaikkea farkuista juhlamekkoihin. Tuliaiseksi olen ostanut ennen kaikkea huiveja, joissa ei tarvitse miettiä, onko vaate kooltaan oikea. Kauniita huiveja löytyy ketjuliikkeistä (esim. LC Waikiki, Koton, Mavi, De Facto) - samantyyppisiä saa Suomestakin hieman kalliimpina. Joskus käy tuuri: toreilta, markkinoilta, pieniltä käsityökojuilta tai ihan kadunvarteen pystytetystä myyntipöydästä voi löytyä hyvin edullisesti perinteisiä turkkilaisia huiveja. Ne ovat melko pieniä, ohuesta kankaasta ja niissä on usein kauniit virkatut reunukset helmikoristein tai ilman.

Näin talviaikaan Turkin kaupat ovat täynnä hyvin Suomen ilmastoonkin sopivia neuleita, tunikoja ja villatakkeja. Näinpä ensimmäistä kertaa Suomeen tulee tuliaisena myös pari paitaa ja toivossa elän, että koko olisi sopiva. Turkissa vaatteet tuntuvat välillä olevan pienempiä kuin Suomessa, mutta eivät järjestelmällisesti.


2. Muiden antamat tuliaiset

Mitä enemmän turkkilaisia tuttavia ympärilleni on tullut, sitä täydempi Suomeen lähtevä matkalaukkuni on ollut - ilman, että olisin itse ostanut kovin paljoa mitään. Olen saanut useita perinteisiä huiveja virkattuine reunuksineen. Pyyhkeen, tyynyliinoja, pöytäliinoja, kudotun shaalin ja liivin sekä tietysti runsaasti syötävää kotiin viemisiksi.

Lisäksi turkkilaiset pyrkivät huomioimaan läheiseni laajemminkin ennen kaikkea syötävillä. Yksi on leiponut valtavan rasiallisen pikkuleipiä juuri ennen lähtöä, toinen laittaa omatoimisesti laukkuun hillo-, -oliivi- ja hunajapurkkeja. Täksi jouluksi Suomeen lähtee lahjoitettuna pari huivia, oliiveja, kotitekoista paprikapyreetä ja, kun kassissa nyt sattuu olemaan tilaa ja sitruskausi on parhaimmillaan, pari kiloa sitruunoita.


1. Makeiset

Suklaakääreet on kuvitettu Turkin kuuluisilla nähtävyyksillä.

Turkish delight (lokum) ja suklaa - siinä suurimmat suosikkini. Lokumit ovat sitkeitä, hieman marmeladimaisia makeiskuutioita, jotka on usein kieritelty tomusokerissa tai kookoshiutaleissa. Makuvaihtoehtoja löytyy hurjasti. Käsi sydämellä, lokumit ovat itselleni, salmiakkia rakastavalle, maultaan lähinnä "OK". Toisaalta ne ovat kuitenkin niin turkkilaiselle makeiskulttuurille ominaisia, että tuliaiseksi tuonti tuntuu loogiselta. Oman kokemukseni mukaan jotkut suomalaiset pitävät, toiset eivät, joten suosin tuliaisina pieniä rasioita varmuuden vuoksi.

Turkkilaisesta suklaasta ihmiset yleisesti ovat pitäneet; turkkilaisesta ja "turkkilaisesta" - myynnissä on paljon esimerkiksi belgialaista suklaata. Oma vakiolentokenttäni, Istanbulin Atatürk, on mainio ja kesäisin myös käytännöllisin ostospaikka sulamisvaaran takia. Hinnat toki ovat taattua lentokenttää, mutta erilaiset suklaarasiat ovat niin kauniita, että hinnasta viis! (Jos suklaa ei innosta, kuivahedelmä-, pähkinä- ja lokumvalikoimat ovat myös kohdillaan! Ja tietysti kansainväliset makeismerkit.)

Tällä kertaa Suomeen pakkasin poikkeuksellisesti cezerye-makeisia. Ne ovat omalle asuinalueelleni tyypillisiä, porkkanapohjaisia marmeladimakeisia, joissa jouluun sopivasti maistuvat myös pähkinä, kaneli ja kookoshiutaleet. Tykkään! Ruusunterälehdillä kuorrutettuja lokumeja ostin myös tuliaiseksi pienen rasian, en ehkä niinkään maun, vaan eksotiikan vuoksi. Suklaaostoksissa luotin taas matkustuspäivään ja lentokentän suklaavalikoimaan.