maanantai 22. tammikuuta 2018

Asuinpaikkana Mersin

Mieheni oli tekaissut netissä kartan, johon on merkitty kaikki vierailemani kaupungit. Osassa vierailu tarkoittaa kertaallista, yhden päivän turistikohteissa juoksemista, osassa taas useamman viikon oleskelua. Omin kartan tietysti käyttööni.



Kuten kuvasta näkyy, olen tähän mennessä sahannut lähinnä etelää ja länttä, paria sisämaan piipahdusta edustavat Ankara ja Nevşehir (Kappadokian alue). Kartasta innostuin ja keksin, että muutamista suosikkipaikoista olisi mukava kirjoittaa jotain blogiinkin. Kuviakin niistä kun on tullut otettua vuosien varrella ihan kiitettävästi. Tulevaisuudessa siis tietoa luvassa ainakin Istanbulista, Fethiyestä, Kirklarelısta, Çanakkalesta (+Troijasta) sekä Kappadokiasta.

"Paikkakuntasaagan" päätin kuitenkin aloittaa läheltä eli asuinpaikastani Mersinistä. Mersin on toisaalta kaupunki, toisaalta myös kokonainen maakunta, joka muodostuu keskuksen lisäksi lukuisista pienemmistä ja suuremmista paikkakunnista. Tämän tekstin aiheena olkoon pelkästään Mersinin kaupunki, Mersin merkez (keskus). Maakunnan muista osasista kirjoittelen lisää myöhemmin.


M niin kuin MERI

Mersinin kaupunki sijaitsee Etelä-Turkissa, Välimeren rannalla. Mistään unelmarantakohteesta ei kuitenkaan ole kyse. Joitakin hiekka- ja kivikkorantoja toki löytyy ja uimareita niillä myös näkee, mutta kyse on pienistä rantakaistaleista, joille voi levittää halutessaan piknikmattonsa tai pulahtaa veteen pikaisesti. Meren rantaa reunustavat kävelykadut ovat kyllä mukavia kuljeskeluun ja ulapan katseluun ja se, kalastuksen ohella, taitaakin olla suurimmalle osalle kaupungin asukkaista meren suurin anti.

Viljelyalueen takaa siintävät tornitalot ja niiden takaa avautuu meri.

E niin kuin ELÄMÄNMENO

Mersin on kompakti keskus, jossa elää noin 900 000 asukasta. Yhdessä suunnassa siintää meri, toisessa lumihuippuiset vuoret. Yllättävän läheltä löytyy myös vihreitä viljelyalueita, jopa kylämäistä tunnelmaa, mutta laajaa keskustaa ja lähiöitä luonnehtivat koko ajan lisääntyvät ja yhä korkeammiksi rakennettavat tornitalot.

Keskustassa on hektistä ja liikenne ruuhkaista. Oman auton käyttöä pahimpina ruuhka-aikoina on parasta välttää ihan omien hermojen takia. Sinänsä arki rullaa siinä kuin muuallakin. Isommat ja pienemmät paikallislinjat sahaavat ympäri kaupunkia ja kaikenikäisiä ihmisiä parveilee kaduilla, virastoissa, ostoskeskuksissa, rautatieasemalla.

Kaupungissa elää monia vähemmistöjä, kuten arabeja, kurdeja, armenialaisia, syyrialaisia ja turkin ohella voi kuulla näiden kieliä. Englantia osataan heikosti ja turisteihin törmää harvoin.


R niin kuin RUOKA

Raaka-aineet saadaan läheltä: Mersiniä ympäröivät viljelmät tuottavat laajan valikoiman kasviksia ja hedelmiä. Usein ruuan pohjana on oliiviöljy, tomaatti, paprikapyree, sipuli ja lukuisat kasvikset. Ja kuten yleistä, mersiniläisille oman alueen ruoka on turkkilaisen keittiön helmi. Etnisiä ravintoloita saa yrittää löytää kissojen ja koirien kanssa, ja aina ei löydä silloinkaan. Mersinin ikiomat ruokaerikoisuudet ovat tantuni, şalgam ja cezerye.

Tantuni on hieman kuin wrap, joka on täytetty perinteisin tavoin valmistetulla ja maustetulla lihalla, sipulilla, tomaatilla ja persiljalla. Kun menet ravintolaan, saat yleensä tantunin kylkeen vielä lisää persiljaa, sitruunaviipaleita, chilejä sekä salaattia.

Şalgam on juoma, jonka pääraaka-aineena ovat mustat porkkanat. Parasta şalgamia saa usein pienistä tienvarsikojuista, mutta maistelusta kiinnostunut voi turvautua myös marketti-şalgamiin, jota löytyy kaupoista ympäri maan. Maku on omalaatuinen, muistuttaen jossain määrin etikkapunajuurten lientä, mutta kuumana kesäpäivänä ei omaan makuuni mitenkään hullumpaa. Olen toisaalta todistanut tilannetta, jossa afrikkalainen tuttavani sai trauman - niin järkyttävän makuinen litku oli kuulemma kyseessä.

Cezerye on porkkanapohjainen makeinen, joka on kuorrutettu kookoshiutaleilla. Erittäin makeaa, mutta hyvää. Porkkana on perinteisen cezeryen pohjajuures, mutta joku aika sitten maistoin myös moderneja viritelmiä: granaattiomena- ja kiivipohjaista cezeryeä. Mutta, mutta...Perinteinen porkkana on edelleen ylivoimainen ykkönen!


Salgam tarjoiltuna säilötyn porkkanan kanssa.

S niin kuin SATAMA

Mersinissä ei ole lentokenttää, mikä osaltaan rajoittaa turistien määrää. Lähin lentokenttä on Adanassa, 90 kilometrin päässä. Sieltä matkan Mersiniin saa toki näppärästi taitettua lentokenttäbussilla tai lähijunalla noin tunnissa.

Mersinin satama on Turkin vilkkaimpia. Liikkeellä on lähinnä rahtilaivoja, Pohjois-Kyprokselle ja Libanoniin kulkee lauttaliikennettä myös turisteja ajatellen. Sataman olemassaolon huomaa paitsi merellä seilaavista laivoista, niin myös maanteiltä. Loputon määrä rekkoja vaeltaa ympäri vuorokauden kohti merta ja jos keskustaan mielii omalla autolla tietyistä ilmansuunnista, ei rekkojen kanssa sukkulointia ja hermoilua voi välttää.



I niin kuin ILMASTO

Ensimmäisen vierailun nykyiselle asuinalueelleni tein kesällä 2013. Oli tuskakuuma, hellettä reilusti yli kolmenkymmenen ja ilmankosteus tuntui liimaavan kaikki vaatteet ihoon kiinni. Tämä nimenomaan on Mersinin kesäilmasto, siihen olen oppinut. Kesä-, heinä- ja elokuu on aikamoista hikoilua ja kuumuuden ja ilmankosteuden kanssa eivät välillä tunnu pärjäävän  ihmiset saati ruuat ja kodin esineistö. Kesäisin on syytä tunkea jääkaappiin niin huulipunat, rasvat kuin pitkät kynttilät. Jäätelöpaketti selviää hädintuskin 100 metrin päässä olevasta marketista kotipakastimeen sulamatta. Myös jauhot ja kaurahiutaleet opin säilyttämään jääkaapissa sen jälkeen, kun sekä turkkilainen vehnäjauho että Saksasta tuotu kaurahiutalepussi alkoivat kasvattaa sisässään jauhokoisia pari viikkoa normaalissa kaapissa eleltyään.

Talvellakaan Mersinissä ei tarvitse palella, varsinkaan aurinkoisina päivinä. Vaikka tottumuksesta tulee vedettyä päälle takki, pärjäisi auringossa hyvin vaikkapa tennareissa ja neuletakissa. Illat, yöt, pilviset ja sateiset päivät osaavat toki olla kalseampia ja lämpötila vain hieman plussan puolella. Lunta ei tarvitse pelätä keskustassa, mutta ympäröivillä vuorilla tilanne on toki toinen.

Puu talviasussa.

N niin kuin NÄHTÄVYYDET

Maakunnan kauneimmat maisemat, kiinnostavimmat antiikin aikaiset rauniot ja  nähtävyydet löytyvät kenties pääkaupunki-Mersinin ulkopuolelta. Joka tapauksessa, nähtävää löytyy itse keskuksestakin.

Nykyään Mersinin keskustan ykköskohde on itselleni tylsästi ja arkisesti kauppakeskus. Shoppailusta en suuressa mittakaavassa välitä, mutta ostoskeskus on paikka, josta löytyy suosikki-kaurajauhojani, kattava lemmikkitarvikeliike ja urheilukauppa, josta viimeisimpänä ostoksena mukaan tarttui jumppapallo. Shoppailusta pitävälle turistillekin Forum Mersin -kauppakeskus on erittäin käypä kohde.

Merenrannalla kävelystä pidän kyllä edelleenkin ja sitä kannattaa harrastaa myös ensi kertaa Mersiniin tulevan. Siis käyskentelyä merenrannalla. Rahtilaivojen katselua horisontissa, kalastajien määrän laskeskelua, istuskelua penkeillä ja kesäisin hieman hellettä helpottavasta tuulesta nauttimista. Tutkailen aina myös patsaita ja yritän päättää, ovatko ne kivoja vai mauttomia. Eriteemaisia patsaita Mersinin rantaraitilla nimittäin riittää ja joskus ihmettelen, mihin niiden valinta perustuu.

Hyviä ravintoloita on varmasti pilvin pimein, mutta nimenomaan Mersinissä kannattaa kokeilla paikallisia erikoisuuksia: siis ruoaksi tantunia, juomaksi şalgamia ja vaikka iltapalaksi tai tuliaisiksi cezeryeä.

Mersinin Atatürk Evi.
Muutama museokin Mersinistä löytyy, esimerkiksi arkeologinen- ja merenkulkumuseo sekä niin sanottu Atatürk Evi. Atatürk Evi -rakennuksia löytyy ympäri Turkkia. Ne ovat paikkoja, joissa Turkin tasavallan perustaja eläessään vietti edes yhden yön. Yleensä sisälle pääsee maksutta. Mersinin rakennus on vanha, perinteinen kivirakennus, joka sisältää kauniin kalustuksen lisäksi jonkin verran kuvia ja tietoutta Atatürkin kaupungissa vierailuista.

Rautatieaseman lähellä on mukava, pieni katolinen kirkko (Latin Italyan Katolik Kilisesi). Aukioloajat ovat itselleni hieman mysteeri, useimmiten kirkko on ollut käydessäni auki. Suht lähellä rautatieasemaa löytyy myös muutamia mukavia kävelykatuja, joiden varrella on etenkin juhlavaateliikkeitä. 

Itse tykkään myös käveleksiä Mersinin yliopiston alueella. Yliopisto on kuin oma maailmansa hieman syrjässä keskustasta. Vaikka sisälle rakennuksiin pääsevät vain opiskelijat, ympäröivät viheralueet ovat viikonloppuisin rauhallisia ja kuljeskelun arvoisia. Alueelta löytyy myös kahviloita, joissa voi vallata oman paikkansa terassin kiikusta tai säkkituolista ja rentouttaa silmiään yliopistoa ympäröivillä viljelysalueilla. Tietyistä paikoista horisontista kohoavat keskustaa luonnehtivat loputtomat pilvenpiirtäjät ja Välimeri.




Yllä vanhempaa, alla uudempaa patsasmuotia.




4 kommenttia:

  1. Tuli keittiökoisat mieleen noista jauhokoisista :D Toivottavasti niitä ei oo näkynyt! -Tepu

    VastaaPoista
  2. Ei ainakaan vielä! Turkkilaisista pähkinöistähän nekin koisat kyllä syntyi, joten olen varpaillani :)

    VastaaPoista
  3. Jauhokoisot tuli tutuiksi kun muutettiin tänne Izmiriin, Ankaran kuivassa ilmastossa ei sellaisista tarvinnut murehtia, täällä torakat, koit, muurahaiset on ainakin pihatason asunnossa jatkuvana riesana. En ole koskaan kaynyt Mersinissa mutta on varmasti mukava merenrantakaupunki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jauhokoisat ovat kyllä vähän ärsyttäviä, vaikkeivat kaiketi vaarallisia. Itsellä toukkajauhot lensivät kaaressa roskiin, kun taas paikalliset tutut vain siivilöivät koisat pois ja leivonta jatkuu.
      Kaupunki on kiva, mutta ilmasto tosiaan suosii kaikenlaisia mönkijöitä myös täällä! Rappukäytävän torakat onneksi ovat pysyneet poissa myrkytyksen jälkeen, mutta muurahaiset aiheuttavat harmaita hiuksia etenkin syksyllä myös meidän yläkerroksen asunnossa.

      Poista