Turkkilainen kesä-Suomessa

Blogi heräilee taas hiljalleen henkiin! Syy pieneen kirjoitustaukoon on ollut Suomi-vierailussa, johon sekä minä että mieheni olemme nyt heinäkuussa uppoutuneet.

Mieheni on käynyt Suomessa aiemmin vain talvisin. Näillä vierailuilla on koettu talvisäiden koko kirjo loskaisista vesisateista -30 asteen pakkasiin. On hiihdetty, luisteltu, avantouitu ja reippailun vastapainoksi kierrelty museoita, kauppakeskuksia, hiljaisia talvikatuja. Nyt kesällä turkkilainen tunsi tulleensa melkein kuin toiseen maahan: vihreään, vehreään ja kuumaan - kiitos superhelteiden!

Itse tietoisesti eristäydyin loman ajaksi tekniikasta ja somesta - koska niska-hartiajumit, koska olen muutenkin toivottoman laiska somettaja. Turkkilainen ei sen sijaan malttanut pitää näppejään kurissa vaan innostui valjastamaan Facebook-tilinsä jonkinlaiseksi väliaikaiseksi Suomi-blogiksi. Sinne päivittyi kuvia ja tekstiä harva se päivä Suomi-tunnelmista ja ajatuksista. 

Saapumispäivänä meille jäi lennon ja pohjoiseen suuntaavan yöjunan väliin neljä tuntia luppoaikaa. Kävelimme pitkin leppoisaa ja ruuhkatonta Helsinkiä: Senaatintorin ja Kauppatorin ympäristöä, Esplanadin puistoa, Tähtitorninmäen lakea. Mies oli silminnähden innoissaan yöttömästä yöstä, josta olemme tietysti puhuneet, mutta joka tuntuu turkkilaisille olevan vain yksi tuhannen ja yhden yön taruista ennen kuin sen omin silmin näkee. Yöjunasta pitikin naputella ensimmäinen päivitys ja kuva Facebookiin:

Huomioita Helsingistä: 1. Hiljaisuus ja rauhallisuus. Turkissa elämme keskellä melusaastetta. 2. Sopusointu luonnon kanssa. Lehmuksen tuoksuinen kaupunki. 3. Tähän aikaan vuodesta yötkin ovat valoisia, mikä mahdollistaa yölliset konsertit, juhlat ja piknikit. 4. Ihmiset eivät puutu toistensa asioihin, tuomitse, katso päästä varpaisiin, ole olevinaan.

Seuraavaksi päästiin kokeilemaan Pohjois-Pohjanmaalla mökkielämää avoimilla mielin ja hyttysmyrkkypullo kourassa. Mökki keskellä metsää, vain kaksi naapuritaloa, suomenpystykorva, rantasauna ja puucee. Turkkilaiseen, jonka sisässä asuu vankka puutarhapuuhastelija ja telttailija, konsepti toimi hyvin:

Vaikka kesät Suomessa ovat viileähköjä, ihmisillä on kesämökkejä. Mökit eivät ole Turkin tyyliin betoni-luksus-helvettejä. Pari puista mökkiä metsän keskellä riittää. Eniten rakastan saunaa, josta on metsänäkymä. Ainut ongelma ovat hyttyset.

Loman edetessä turkkilainen vaikuttui lisää mökkeilystä, suomalaisesta sukulaisperheestä ja suosikkiaiheestaan eli suomalaisesta koulutusjärjestelmästä nähtyään mökkipaikkakunnan keskuskoulun ympäristöineen: 

Suomen koulujärjestelmä on kuuluisa. Esimerkiksi tavallisen pikkukunnan koululla on jalkapallokenttä, jäähalli, liikuntasali, lähikirjasto jne. Yksi syy koulujärjestelmän hyvyyteen täytyy olla kasvatuksessa. Suomalaiset välittävät lapsistaan, mutta eivät ole ylisuojelevia vanhempia. -- Täällä lapset pyöräilevät vesisateessa, uivat kesäisin joissa ja järvissä, kalastavat. He pelaavat videopelejäkin, mutta samalla löytyy liikkumismahdollisuuksia. Myös asuminen antaa lapsille tilaa liikkua. Monet suomalaiset perheet asuvat esimerkiksi rivitaloissa. On tilaa trampoliineille, frisbeen heitolle jne. Turkkilaisten vanhempien pitäisi tulla Suomeen inspiroitumaan.

Kun mökkipäivät olivat takana, päästiin kotoilemaan pohjoiskarjalaisen pikkukunnan keskustaan. Siellä innostusta herätti muun muassa kirjasto ehkä siksi, että olemme viime aikoina Turkissakin yrittäneet aktivoitua kirjojen lainaamisessa ostamisen sijaan.

Suomessa kirjastot ovat mahtavia sekä tarjonnaltaan että arkkitehtuurisesti. Ehkä Suomessa on vähemmän kirjakauppoja kuin Turkissa, koska ihmiset voivat ostamisen sijaan lainata kirjastoista kirjoja, elokuvia, musiikkia, pelejä. Kirjojen ostaminen on kallista, sillä hinnat ovat Turkkiin nähden moninkertaiset. Kirjasto palvelee myös koulua. En voinut olla miettimättä turkkilaisia kirjastoja: vanhoja kirjoja, kaaosta, epäjärjestystä, tympääntyneitä työntekijöitä. --

 
Seuraavaksi aihealueeksi valikoitui ruoka. Vaikka kotosalla mies on nirso kuin mikä, Suomi-vierailuilla ruoka uppoaa kiitettävän hyvin. Tällä kesäreissulla hän sai myös parannettua vohvelitraumansa, jonka Turkissa syöty överimakea vohveli oli jättänyt. Lisäksi mies söi elämänsä ensimmäisen hampurilaisaterian Hesburgerissa ja heltyi antamaan 4/5 tähteä.

Mitä suomalaiset syövät, juovat, tekevät? Vaikka he elävät modernisti, he pitävät yllä myös perinteitä. He vain ovat muuttaneet perinteet moderniin sopivaksi. Suomalaiset rakentavat edelleen perinteisiä puutaloja, mutta lisäten mukavuuksia niihin. Joka talossa ja metsän keskelläkin on sauna. Saunoja täytyy olla. Ruoassa olennaisia ovat kala, marjat, perunat, mansikat. Ruisleipää ja kahvia kulutetaan paljon. He todella hallitsevat kalan kokkaamisen: uunissa, paistamalla, savustamalla, keitoissa, suolaamalla. Suomessa söin myös elämäni parhaan mansikan.

Kun ruoka oli käsitelty, oli aika hehkuttaa asumis- ja elämiskulttuuria, joka ei ole turkkilaisen trendin mukainen, mutta miellyttää pohjoismaista tyyliä ihannoivaa miestäni kovasti. Viimeisen sysäyksen tähän kirjoitukseen hän sai kierrätyskeskusvierailusta, joka oli "parasta ikinä" (heti metsämansikoiden jälkeen). Mies innostui hinnoista ja ideologiasta niin, että oli valmis hankkimaan kaikki tuliaisetkin siinä ja heti. Yksi tuliainen mukaan lähti, mutta muuten sain jarruteltua, kun tiesin etteivät lahjojen saajat todellakaan arvostaisi second handia:

Vaikka Suomen BKT asukasta kohden on paljon Turkkia korkeampi, ihmiset ovat uskomattoman vaatimattomia ja arvostavat yksinkertaista elämää. Kierrätyskeskukset ja kirpputorit ovat suosittuja, tuotteet hyvälaatuisia ja halpoja. Kierrätys on yleistä. Suurin kansantalousongelma lienee se, että kukaan ei tuhlaa rahaa :) Täällä on rivitaloja pilvenpiirtäjien sijaan. Yhteisiä pyykkitupia, pihoja ja leikkialueita. --

Viimeisenä lomapäivityksenä oli yleistä pohdiskelua ja lupaus siitä, että nyt Suomen matkailumainonta loppuisi :) (lupaus ei pitänyt, sillä ennen lähtöä syömäpaikaksi valikoitunut kreikkalaisravintola osoittautui päivityksen arvoiseksi): 

Yleensä kesäsää on täällä viileähkö ja sateinen, mutta minulle sattui kymmeneksi päiväksi Turkista tuttu helle. Kuten kaikilla mailla, Suomella on hyviä ja huonoja puolia. Hyviä ovat mahtava luonto, rajoittamaton vapaus, hiljaisuus (hiljaisuutta rakastaville, sillä oikeasti todella hiljainen) ja vauraus. Kääntöpuolena kaikki on äärettömän kallista (paitsi bensa, autot ja puhelimet ovat samaa hintaluokkaa Turkin kanssa :)), maahanmuuttovastaisen politiikan suosio, väestön vanheneminen, pohjoismaisen sosiaaliturvan murentuminen. --  


Mansikat, rantasauna, uimiset, luonto ja siihen liittyvät aktiviteetit- muun muassa näiden vaikuttavuuden osasin arvata. Sen sijaan kierrätyskeskus, loimulohi (kala nauloilla kiinni laudassa oli todellinen WAU), yötön yö, rivitalot, kasvissosekeitto, trampoliini mökkipihalla... Turkkilaiset silmät näkivät sellaistakin huomionarvoista, mitä en olisi ihan heti arvannut. 

Lähtöpäivänä satuimme Helsingissä todellisen turistiryntäyksen keskelle Kauppatorilla. Tämä hieman järkytti turkkilaista mieltä, joka ei ennen ollut nähnyt Suomea ihmispaljouden vallassa. Onneksi jo lentokentälle vievässä lähijunassa mieli palautui taas hiljaiseen harmoniaan. Siitä oli hyvä sujahtaa Istanbulin koneeseen rinkka puolillaan Pentikin pyyhkeitä, ruisleipää ja kahvia.