sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Mitä tänään syötäisiin - ruokaviikko Turkissa

Turkkilainen ja suomalainen ruokarytmi käyvät varsin hyvin yksiin. Aamupala nautitaan silloin, kun se omaan heräämis- ja arkirytmiin sopii. Työpaikoilla ja kouluissa on usein lounastauko klo 12–13. Iltaruoka syödään perheen rytmistä ja nälkäasteesta riippuen, useimmiten kuitenkin viimeistään iltaseitsemältä. Ennen nukkumaanmenoa turkkilainen ei välttämättä syö varsinaista iltapalaa, mutta hedelmien, jogurtin tai muun pienen hiukopalan syöminen ei kuitenkaan ole ennenkuulumatonta.

Meidän kotonamme syödään arkena kaksi lämmintä ruokaa, viikonloppuisin mies saattaa skipata lounaan, jos siltä tuntuu. Lounaaksi tarjolla on yleensä edellispäivän iltaruuan tähteitä ja jos niitä on vähänlaisesti, pistän peliin pikakokkaustaitoni ja teen jatkeeksi riisi- tai bulgurpilahvia, tsatsikia, lohkoperunoita tai kananmunia jossain muodossa.

Varsinaista kokkausta harrastamme yleensä iltaruualle, joskus yhdessä, mutta yleensä muutamana päivänä viikossa mies ja muutamana minä. Unohtaa ei sovi myöskään anopin ruokalähetyksiä, joiden ansiosta ruokapöydässä on välillä harvinaisempiakin perinneherkkuja ja aikaavievempiä illallisia. Turkkilainen kotiruoka on pitkälti kasvispainotteista, toki vaihtelua löytyy alueittain ja kunkin perheen mieltymysten mukaan. Näinä päivinä lihan ja kalan hinnan ollessa huipussaan myös kukkaro kiittää kasvisruokailijaa. Tähän juttuun tallentamani esimerkkiruokaviikko kuvaa varsin hyvin Mersinin alueen ruokailua: Papuja, linssejä ja kasviksia, joista tärkein on tomaatti. Runsaasti oliiviöljyä, paprikapyrettä, sipulia ja -valkosipulia. Punaisena lihana syödään liki poikkeuksetta vuohta.

Maanantai 

 

Maanantaina iltaruokana oli börülce-ateria. Suomessa ohuet vihreät pavut löytyvät yleensä pakastealtaasta, Turkissa käytämme tuoreita. Ensin oliiviöljyssä kuullotetaan sipuli ja ruokalusikallinen paprikapyrettä ja sekaan lisätään kolme pilkottua tomaattia, 750 g papuja ja suolaa. Valmis ruoka syödään valkosipulijogurtin kanssa.

Tiistai


Tarjolla linssi-munakoisopataa eli käytännössä munakoisoa kera tomaattikastikkeen ja vihreiden linssien. Kylkeen jogurttia.  

Keskiviikko
 

Edellisiltaisen anopin luona vierailun jälkeen kotiin lähdettiin taas parin kattilan kera. Näinpä pöytään saatiin alueellista perinneherkkua eli icli köfteä. Kyseessä on iso bulgurpallero, joka on täytetty jauhelihalla, sipulilla ja mausteilla. Pallot keitetään kypsiksi vedessä ja lautasella päälle ripotellaan sitruunamehua.

Torstai


Torstaina oli tarjolla täytettyjä paprikoita (biber dolmasi) ja kaalikääryleitä (lahana sarmasi) turkkilaisittain. Kyseessä kasvisversio eli täytteenä seos riisiä, sipulia, valkosipulia, tuoretta persiljaa, tomaattia, pyreitä ja mausteita.

Perjantai


Muut ruuat vaihtelevat, mutta pastapäivän vietämme viikoittain. Kastikkeena on yksinkertainen valkosipuli-tomaattikastike ja lisänä syödään salaattia, juustoa ja jogurttia tai kefiriä.

Lauantai


Päivällä ruokana oli kesäkurpitsaa, joka pieneksi pilkkomisen jälkeen kuullotettiin pannulla yhdessä sipulin, paprikapyreen ja tomaatin kanssa. Mausteeksi ruokaan tulee suolaa ja kuivattua minttua. Syöntityyli on vapaa, mutta meillä ko. ruoka syödään yleensä ohuen yufka-leivän kanssa.

Illalla ruuaksi valikoitui kanakebabrulla ostoskeskuksen pikaruokapaikassa. Käymme kahvilassa tai ulkona syömässä suurin piirtein parin viikon välein. Fiinimpiä ravintoloita on joka lähtöön kebabista kalaravintoloihin. Eri maiden keittiöihin tosin ei Mersinissä törmää kovin helposti eli sushia tai intialaista kaipaava saa tehdä hieman työtä löytääkseen syöntipaikan. Ostoskeskuksista löytyvät kansainväliset Burger Kingit ja Starbucksit rintarinnan turkkilaisten kana-, pizza- ja kebabravintoloiden ja kahvilaketjujen kanssa. Itse pidän kaikesta eniten kotiruokaa tarjoavista, pienistä lounaspaikoista, jotka saattavat myös olla suht edullisia. Makeannälkään löytyy ihania leipomoita sekä baklava- ja jäätelöpaikkoja. Hintoja joutuu varsinkin nykyisin kaiken kallistuessa hieman tutkailemaan: ulkona syöminen ei ole niin halpa hupi, että sitä harrastaisi aina, kun mieli tekisi.

Sunnuntai


Sunnuntain lounas+illallinen. Turkissa olen oppinut uudenlaista logiikkaa astioiden käytöstä. A: tiskiä kertyy, kun pataruokaa, riisiä ja salaattia ei "voi" ottaa samalle lautaselle - ruuat eivät toisin sanoen saa sekoittua. B: tiskiä säästyy, kun salaattia voi syödä samalta tarjoiluastialta useampi ihminen ja samaa vesilasia käyttää vaikka tusina ihmistä vuoron perään. Tässä sunnuntain kattauksessa molemmille syöjille oli siis oma tsatsikikippo, mutta kotitekoiset ranskalaiset, lihapullat ja vesimeloni syötiin sulassa sovussa omin haarukoin, mutta samalta lautaselta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti