Alkavalla viikolla Turkin kouluissa vietetään syyslomaa.
Suomalaisille tuttu juttu, mutta Turkissa uutta. Perinteisesti
kouluvuotta ovat rytmittäneet pitkä kesäloma sekä kahden viikon loma
tammi-helmikuun vaihteessa, mutta tänä vuonna mukaan on ujutettu myös
viikon syysloma ja viikon talvi/kevätloma. Suomesta poiketen syysloma ei kuitenkaan tarkoita lomaa opettajille.
Miten tämä oppilaaton viikko sitten vietetään, vaihtelee varmasti
kouluittain. Mieheni koulussa viikko kuluu ennakkotietojen mukaan klo
9–12 pidettävin seminaarein ja nyyttäriaamupaloin.
Kahtena
menneenä vuotena mieheni koulun opettajat ovat olleet erittäin ahkeria
nyyttäreiden järjestäjiä. Ensimmäisenä vuotenani Turkissa leivoin tai
vähintäänkin pilkoin yksinkertaisen salaatin viikoittain vietäväksi
opettajainhuoneen lounaskesteille. Jossain vaiheessa aloin skipata
joitakin viikkoja, sillä mielikuvitus ja into vähenivät. Lisäksi en ihan
käsittänyt nyyttäreiden järjestämisen logiikkaa, sillä monina viikkoina
kävi niin, että tarjolla oli vain pelkkää makeaa ja mies tuli kotiin
sokeriähkyssä. Kun pohdin ääneen, eikö olisi mahdollista organisoida,
kuka milloinkin tekisi mitäkin tai edes suolaista vai makeaa, se ei
kuulemma toimisi Turkissa... Ilmeisesti en lopulta ollut tunteineni
täysin yksin, sillä edellisenä kouluvuotena nyyttäreitä supistettiin
kertaan kuukaudessa. Tänä vuonna perinne vaikutti kuivahtaneen kokonaan
unholaan, kunnes joku keksi kaivaa perinteen käyttöön syyslomaviikon
kunniaksi.
Miehen toiveesta vietin tämän
aamupäivän tehden korvapuusteja maanantain syöminkejä varten. Koska
korvapuustien teko on pitkälti taikinan kohoamisen odottelua, päätin
käyttää ajan hyödyksi ja suunnata yhden tylsimmän kotityön eli jääkaapin
siivouksen pariin. Jääkaappimme ei ole kaaosyksikkö, josta löytyisi
monta vuotta vanhoja hillopurkkiyllätyksiä tai vastaavaa, mutta
kaikenlaista leivänmurua, jauhoripsauksia ja epäjärjestystä toki kertyy
ja pitkitän niiden kimppuun käymistä turhankin mielelläni.
Mitä
sitten löytyy kotimme turkkilais-suomalaisesta jääkaapista?
Suomesta poiketen moni kuivatavara löytyy meiltä jääkaapista, kiitos
Mersinin ilmaston. Muuttaessani tänne koin kantapään kautta, että
esimerkiksi jauhot saavat kesällä liikaa ilmankosteutta ja niissä alkaa
vilistä pieniä toukkia/hyönteisiä alta aikayksikön. Samaa havaitsin
monessa muussakin kuivakaapin tuotteessa, joten jauhot, riisi, bulgur ja
vastaavat asuvat meillä jääkaapissa. Jauhoista löytyy vehnäjauhoja,
kaurajauhoja sekä ruisjauhoja - kaikkia oikeastaan aina. Lisäksi
leivontaa silmällä pitäen yritän pitää aina kotona leivinjauhetta,
vaniljasokeria, soodaa ja kaakaojauhetta. Korvapuustien leivonnan
jäljiltä jääkaapissa on tällä hetkellä myös ihan liikaa hiivaa, sillä
monesta marketista hiivaa pystyy ostamaan vain neljän kuution
pakkauksessa. Muiden menneiden leivontakertojen jäänteinä
kaapista löytyy maissitärkkelystä, tomusokeria ja mannaryynejä.
Jääkaapistamme
kenties varmimmin löytyvä tuote ovat kananmunat, jotka pyrimme ostamaan
torilta ns. vapaana juoksevien kanojen omistajilta. Lisäksi kaapista
löytyy purkki kananmunan kuorijauhetta. Mieheni kollegat olivat
kertoneet, etteivät koskaan heitä kananmunien kuoria roskiin, vaan
jauhavat ne "kalkkijauheeksi". Googlettelin asiaa ja kun ihan
suomenkielisiltäkin sivuilta löysin ohjeita kuorien käsittelyyn,
laitoimme tuumasta toimeen. Säästimme kuoret viikon ajalta, keitin ne,
paistoin niitä uunissa ja lopulta murskasin jauheeksi, jota nyt syömme
smoothiessa ja jogurtin seassa.
Maitotuotteista
varmimmin löytyy jogurttia, varsin usein kefiriä ja joskus maitoa
leipomista ja maitokahvia varten. En itse erityisemmin pidä turkkilaisen
maidon mausta pelkältään ja turkkilaisilla ei taas ole tapana juomalla
juoda sitä. Miestäni varten kaapissa on yleensä voita ja minua varten
margariinia. Tästä aiheesta saadaan myös parhaat ruokaväännöt
taloudessamme aikaiseksi, sillä kumpikin kannattaa omaa näkökulmaansa
raivokkaasti. Mies vannoo luonnollisuuden ja terveellisyyden perusteella
voin nimeen, minä taas pohjois-karjalaisten geenien ja kolesterolin
perusteella Becelin. Myöskään juustorintamalla makumme eivät oikein
kohtaa: miestä varten kaapista löytyy siis erittäin tujulta tuoksuvaa
vuohenjuustoa ja minua varten hennonmakuista süzme-juustoa (kuin
mietoa fetaa).
Jääkaapissa
on yleensä jonkinlaisia säilykkeitä, ennen kaikkea oliiveita, sekä
granaattiomenasiirappia, majoneesia ja ketsuppia. Suomesta muistuttuvat marjajauheet ja suomalaiset kahvinpurut. Monesti meiltä löytyy
myös ruuantähteitä, sillä pyrimme kokkaamaan vähintään kahden syöntikerran
satseja ja lisäksi anoppi lahjoittaa meille mielellään pieniä
kattilallisia ruokia, jotka tietää suosikeiksemme (eli melkein
kaikki ruuat :)). Leipää säilytämme jääkaapissa. Osin siksi,
että kesäisin ilmankosteus homehduttaa nopeasti ja toisaalta talomme
muurahaisongelman vuoksi. Etenkin keväisin ja kesäisin muurahaiset ovat
suuri riesa ja vähänkin auki jäänyt pussi tai vähemmän tiivis rasia
houkuttaa.
Leijonanosan jääkaapistamme vievät kasvikset
ja hedelmät. Hedelmiä ostamme ennen kaikkea sesonkien ja hintojen
mukaan ja lisäksi saamme anopin puutarhasta esimerkiksi
granaattiomenoita ja sitruunoita. Tällä hetkellä edellisten lisäksi
kaapista löytyy viinirypäleitä ja omenoita. Vihanneksissakin sesongeilla
on suuri vaikutus. Sesonkituotteiden suosimiseen johtavat paitsi hinta ja
laatu, myös se, ettei tiettynä sesonkina arkipäiväisiä vihanneksia
yksinkertaisesti ole ollenkaan tarjolla sesonkinsa ulkopuolella. Tällä
hetkellä vihanneslaatikosta löytyy porkkanoita, kurkkuja, kukkakaalta,
persiljaa, munakoisoja ja vihanneskrassia. Kesäisin ostamme kahdenlaisia
tomaatteja: aamupalatomaatteja ja ruuanlaittotomaatteja. Ruokiin
tomaatteja tarvitaan ja ostetaan talvellakin, mutta aamupalatomaatit
alkavat juuri näihin aikoihin muuttua turhan mauttomiksi - talvitomaatit ovat ongelmallisia niin Suomessa kuin Mersinin auringon allakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti