Kahtena menneenä vuotena mieheni koulun opettajat ovat olleet erittäin ahkeria nyyttäreiden järjestäjiä. Ensimmäisenä vuotenani Turkissa leivoin tai vähintäänkin pilkoin yksinkertaisen salaatin viikoittain vietäväksi opettajainhuoneen lounaskesteille. Jossain vaiheessa aloin skipata joitakin viikkoja, sillä mielikuvitus ja into vähenivät. Lisäksi en ihan käsittänyt nyyttäreiden järjestämisen logiikkaa, sillä monina viikkoina kävi niin, että tarjolla oli vain pelkkää makeaa ja mies tuli kotiin sokeriähkyssä. Kun pohdin ääneen, eikö olisi mahdollista organisoida, kuka milloinkin tekisi mitäkin tai edes suolaista vai makeaa, se ei kuulemma toimisi Turkissa... Ilmeisesti en lopulta ollut tunteineni täysin yksin, sillä edellisenä kouluvuotena nyyttäreitä supistettiin kertaan kuukaudessa. Tänä vuonna perinne vaikutti kuivahtaneen kokonaan unholaan, kunnes joku keksi kaivaa perinteen käyttöön syyslomaviikon kunniaksi.
Miehen toiveesta vietin tämän aamupäivän tehden korvapuusteja maanantain syöminkejä varten. Koska korvapuustien teko on pitkälti taikinan kohoamisen odottelua, päätin käyttää ajan hyödyksi ja suunnata yhden tylsimmän kotityön eli jääkaapin siivouksen pariin. Jääkaappimme ei ole kaaosyksikkö, josta löytyisi monta vuotta vanhoja hillopurkkiyllätyksiä tai vastaavaa, mutta kaikenlaista leivänmurua, jauhoripsauksia ja epäjärjestystä toki kertyy ja pitkitän niiden kimppuun käymistä turhankin mielelläni.
Mitä sitten löytyy kotimme turkkilais-suomalaisesta jääkaapista? Suomesta poiketen moni kuivatavara löytyy meiltä jääkaapista, kiitos Mersinin ilmaston. Muuttaessani tänne koin kantapään kautta, että esimerkiksi jauhot saavat kesällä liikaa ilmankosteutta ja niissä alkaa vilistä pieniä toukkia/hyönteisiä alta aikayksikön. Samaa havaitsin monessa muussakin kuivakaapin tuotteessa, joten jauhot, riisi, bulgur ja vastaavat asuvat meillä jääkaapissa. Jauhoista löytyy vehnäjauhoja, kaurajauhoja sekä ruisjauhoja - kaikkia oikeastaan aina. Lisäksi leivontaa silmällä pitäen yritän pitää aina kotona leivinjauhetta, vaniljasokeria, soodaa ja kaakaojauhetta. Korvapuustien leivonnan jäljiltä jääkaapissa on tällä hetkellä myös ihan liikaa hiivaa, sillä monesta marketista hiivaa pystyy ostamaan vain neljän kuution pakkauksessa. Muiden menneiden leivontakertojen jäänteinä kaapista löytyy maissitärkkelystä, tomusokeria ja mannaryynejä.
Jääkaapistamme kenties varmimmin löytyvä tuote ovat kananmunat, jotka pyrimme ostamaan torilta ns. vapaana juoksevien kanojen omistajilta. Lisäksi kaapista löytyy purkki kananmunan kuorijauhetta. Mieheni kollegat olivat kertoneet, etteivät koskaan heitä kananmunien kuoria roskiin, vaan jauhavat ne "kalkkijauheeksi". Googlettelin asiaa ja kun ihan suomenkielisiltäkin sivuilta löysin ohjeita kuorien käsittelyyn, laitoimme tuumasta toimeen. Säästimme kuoret viikon ajalta, keitin ne, paistoin niitä uunissa ja lopulta murskasin jauheeksi, jota nyt syömme smoothiessa ja jogurtin seassa.
Maitotuotteista varmimmin löytyy jogurttia, varsin usein kefiriä ja joskus maitoa leipomista ja maitokahvia varten. En itse erityisemmin pidä turkkilaisen maidon mausta pelkältään ja turkkilaisilla ei taas ole tapana juomalla juoda sitä. Miestäni varten kaapissa on yleensä voita ja minua varten margariinia. Tästä aiheesta saadaan myös parhaat ruokaväännöt taloudessamme aikaiseksi, sillä kumpikin kannattaa omaa näkökulmaansa raivokkaasti. Mies vannoo luonnollisuuden ja terveellisyyden perusteella voin nimeen, minä taas pohjois-karjalaisten geenien ja kolesterolin perusteella Becelin. Myöskään juustorintamalla makumme eivät oikein kohtaa: miestä varten kaapista löytyy siis erittäin tujulta tuoksuvaa vuohenjuustoa ja minua varten hennonmakuista süzme-juustoa (kuin mietoa fetaa).
Jääkaapissa on yleensä jonkinlaisia säilykkeitä, ennen kaikkea oliiveita, sekä granaattiomenasiirappia, majoneesia ja ketsuppia. Suomesta muistuttuvat marjajauheet ja suomalaiset kahvinpurut. Monesti meiltä löytyy myös ruuantähteitä, sillä pyrimme kokkaamaan vähintään kahden syöntikerran satseja ja lisäksi anoppi lahjoittaa meille mielellään pieniä kattilallisia ruokia, jotka tietää suosikeiksemme (eli melkein kaikki ruuat :)). Leipää säilytämme jääkaapissa. Osin siksi, että kesäisin ilmankosteus homehduttaa nopeasti ja toisaalta talomme muurahaisongelman vuoksi. Etenkin keväisin ja kesäisin muurahaiset ovat suuri riesa ja vähänkin auki jäänyt pussi tai vähemmän tiivis rasia houkuttaa.
Leijonanosan jääkaapistamme vievät kasvikset ja hedelmät. Hedelmiä ostamme ennen kaikkea sesonkien ja hintojen mukaan ja lisäksi saamme anopin puutarhasta esimerkiksi granaattiomenoita ja sitruunoita. Tällä hetkellä edellisten lisäksi kaapista löytyy viinirypäleitä ja omenoita. Vihanneksissakin sesongeilla on suuri vaikutus. Sesonkituotteiden suosimiseen johtavat paitsi hinta ja laatu, myös se, ettei tiettynä sesonkina arkipäiväisiä vihanneksia yksinkertaisesti ole ollenkaan tarjolla sesonkinsa ulkopuolella. Tällä hetkellä vihanneslaatikosta löytyy porkkanoita, kurkkuja, kukkakaalta, persiljaa, munakoisoja ja vihanneskrassia. Kesäisin ostamme kahdenlaisia tomaatteja: aamupalatomaatteja ja ruuanlaittotomaatteja. Ruokiin tomaatteja tarvitaan ja ostetaan talvellakin, mutta aamupalatomaatit alkavat juuri näihin aikoihin muuttua turhan mauttomiksi - talvitomaatit ovat ongelmallisia niin Suomessa kuin Mersinin auringon allakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti