Arjen iloja Turkissa

Turkissa vietetään nyt monetta (en muista tarkalleen kuinka monetta) koronan värittämää viikkoa. Vahvassa roolissa ovat kotityöt, etätyöt ja ulkona liikkuminen silloin, kun se sallitaan ja henkilökohtaisesti mieluiten maaseudulla kaukana keskustan kävelyteistä. Kovaääniset kuuluttavat koronaohjeita ja jopa liikennevalot kehottavat olemaan kotona (kuvassa): eve git tarkoittaa mene kotiin, evde kal taas pysy kotona.

Kolmena edellisenä viikkona on ollut 2–4 päivän ulkonaliikkumiskieltoja, jolloin auki ovat lähinnä sairaalat, apteekit ja kunnalliset leipomot. Tällä viikolla on oltu ulkonaliikkumiskiellossa perjantaista sunnuntaihin. Suomenkin uutiskynnyksen ylitti Turkin ensimmäisen ulkonaliikkumiskiellon kömpelö alkaminen. Tieto viikonlopun kestävästä rajoituksesta julkaistiin perjantaina kello 22 aikoihin, ja kiellon kerrottiin alkavan puolilta öin. Kahden tunnin varoitusaika ja tietämättömyys siitä, onko yhtään mikään paikka auki, johti kahden tunnin massiivisiin ruuhkiin marketeissa ja leipomoissa. Ei mennyt niin kuin Strömsössä, ei.

                   

Facebookissa liikkuu aina erilaisia kuva tai kuva+teksti-haasteita. Tällä hetkellä jotkut ovat mukana Elämä on hyvää -haasteessa, jonka tarkoituksena lienee suunnata ajatuksia koronastressin keskellä elämästä kuitenkin löytyviin iloihin. Haasteeseen osallistutaan laittamalla omalle seinälle 10 kuvaa 10 päivän ajan, ja kuvien tulisi olla tavalla tai toisella itselle merkityksellisiä. Haastetta seuratessani mietin, että taittuisihan tämä blogiinkin - kuvien määrästä kirjaa pitämättä ja pienellä Turkki twistillä tietenkin. Niinpä olen viime aikoina ottanut tavallista enemmän kuvia ja pohtinut, mitä hyviä asioita minun Turkki arjessani tälläkin hetkellä on.

Luontoretket

Nyt jos koskaan luonto on paras paikka! Mersinissä on jo ohitettu alkukesän orastava vihreys ja hedelmäpuiden kukinta, sen sijaan luonto alkaa näyttää yhä runsaammalta ja vihreämmältä.

Kukat

En ole erityinen asiantuntija kasvien nimeämisessä varsinkaan Turkissa. Kukissa on tosin jonkin verran samaa Suomen kanssa: Keväisin puna-ailakit ja niittyleinikit (tai ainakin erittäin niiltä näyttävät sukulaiset) ovat tuttu näky pelloilla ja metsiköissä. Nyt kukkivat jo ohdakkeet ja päivänkakkaratkin. Jotkut kukat taas muistan Suomesta puutarhoista, mutta en Turkin tavoin luonnosta. Kukkaloistoa on kiva ihailla, ottaa siitä valokuvia ja poimia kimppu kotiinkin.

Tällä hetkellä huonekasvimme virkaa taas hoitaa markettiavokadon siemenestä kasvatettu puun taimi. Avokadot kasvavat puina ja tuottavat hedelmiä Mersinissä ihan ulkonakin, mutta nähtäväksi jää, tuleeko tällä hetkellä noin 60 senttistä taimea koskaan istutettua maahan asti.

Eläimet

Kotonamme valtakuntaansa pitävä vankissamme alkaa olla 2,5-vuotias. Pentuajan vinkeet eivät tosin ole täysin kadonneet, sillä tuntikausien nukkumismaratonien vastapainoksi kodissamme kaahottaa edelleen pieni wanna-be-leijona, joka palvoo aurinkoa, ruokaa ja leikkimistä.

Eläimet ilahduttavat myös luonnossa. Viime viikkoina olen nähnyt tuhansia sammakonpoikasia, vuohi- ja lammaslaumoja, kymmeniä pikkuliskoja, perhosia ja harvinaisuuksina kilpikonnan ja käärmeen.

Leijat

Leijojen lennättäminen on Turkissa keväthuvia, ja tänä keväänä niitä on näkynyt harvinaisen paljon. Korona-ajan erityispiirteenä on se, että monikaan ei poistu kotoa leijan kanssa, vaan niitä lennätetään paljon talojen katoilta. Vaikka itse en leijaa omistakaan, pelkästään niiden katselussa on jotain terapeuttista.

Huumori

"Ette ole oppineet sosiaalista etäisyyttä!"

Turkkilaisilla on pääsääntöisesti omaan makuuni hyvin sopiva huumorintaju. Ihan ihmisten päivittäiset puheet, satiiriset sarjakuvalehdet ja pilapiirrokset sekä monet komediatkin kelpaavat itselleni vallan hyvin. Etenkin lehdet ja pilapiirtäjät ovat aina myös ajan hermolla.

Kahvi

Turkkilaisesta kahvista ja kahvikupeista olen kirjoittanut blogiin ennenkin. Kehitystä on tapahtunut siinä, että talouteemme on saapunut ihan sähköllä toimiva kahvinkeitin, joka keittää pari kupillista parissa minuutissa. Jos ennen keitin kahvin hellalla ja join keskimäärin kaksi kuppia viikossa, korona-aikana turkkilaisesta kahvista on tullut päivittäinen tapa. Vaikkei olisikaan vannoutunut kahvin ystävä, alle desin kupillinen kyllä maistuu ja antaa myös hyvän (teko)syyn syödä päivittäin suklaata.

Mansikat

Mansikkaa marjana ja sorbettina.

Jep, mansikkakausi on täällä täydessä käynnissä. Yöttömien öiden kypsyttämien mansikoiden voittanutta ei ole, mutta mauttomien alkusadon mansikoiden jälkeen turkkilaisetkin ovat ihan hyviä. Ehkä mansikoita enemmän odotan kuitenkin jonkin ajan päästä alkavaa kirsikkakautta. 

Leivät

Leivän leipomistaitoni ovat kohonneet uusiin sfääreihin viime viikkoina. Tavallisesti mies on käynyt lähileipomosta leipää aina tarpeen mukaan kolmisen kertaa viikossa. Nyt olemme päättäneet, että ruokaostokset hoidetaan kerran viikossa, mikä johtaa muutaman päivän leivättömyyteen ellemme itse tartu toimeen. Turkkilaisen mielenrauhan vuoksi siihen on parasta tarttua.

Tähän mennessä leipävajetta on paikattu leipomalla kaurapataleipää, perunarieskaa, hampurilaissämpylöitä, pikasämpylöitä leivinjauheella sekä ruisleipää Suomesta viime vuoden puolella tulleista ruisleipäaineksista. Lisäksi käyttöön on otettu turkkilaiset yufkat. Ne ovat ohuita, valmiita taikinalevyjä, joista voi helposti tehdä kokonaisen pellin kokoisia piiraita. Täytteeksi voi laittaa vaikkapa juustoa, perunaa tai pinaattimuhennosta. Lisäksi olen tehnyt yufkasta pieniä uppopaistettavia juustopasteijoita. Suomessa yufkan lähin korvike on luullakseni filotaikina.

Pyykkäys 

Kun korona nosti päätään ja tiesin vapaa-aikaa nyt olevan normaalia enemmän, päätin toteuttaa  lukuisat roikkuvat siivousprojektit. Tähän mennessä järjesteltyä on tullut niin monta kaappia ja puhdistettua niin monta kaakelin saumaa, että siivousinto alkaa olla miinuksen puolella.

Pyykkäys onkin suorastaan ilo puunaamisen rinnalla, sillä Etelä-Turkin kevät, kesä ja syksy ovat pyykkääjän unelma-aikaa. Runsaasti aurinkoisia ja tuulisia päiviä, jolloin pyykit kuivavat yhdessä hujauksessa ja vieläpä poissa jaloista. Turkissa parvekkeen ulkopuolelle hitsatut kiinteät pyykinkuivaustelineet ovat erittäin yleisiä ja ne ovat jonkinlainen pyykinkuivauksen astiakaappi itselleni - yksinkertaisesti nerokkaita.