Matkailua koronan aikaan

 

Tykkään suunnitella lomamatkoja hyvissä ajoin etukäteen, mies on taas astetta enemmän hetkessä eläjä. Kesän 2020 suunnitelmat olivat kuitenkin harvinaisen selkeästi hahmoteltuina jo alkuvuodesta: minä suuntaisin 3–4 viikoksi Suomeen keskikesällä ja loppukesästä voisimme tehdä miehen kanssa noin 10 päivän reissun Fethiyeen ja Izmiriin. Kuten arvata saattaa, suunnitelmat ovat menneet 100 prosenttisesti päin prinkkalaa.

 

Turkin koronakevät sujui vähintään keskinkertaisesti, ja koronarajoitusten purkutalkoot aloitettiin alkukesästä aika samaa tahtia Suomen kanssa. Viikonloppuisista ulkonaliikkumiskielloista luovuttiin, riskiryhmätkin saivat taas elää vapaammin, ravintolat ja kampaamot aukesivat. Koulut eivät tosin enää Turkissa auenneet vaan etäily jatkui kevätlukukauden loppuun. Myös maskipakko on ollut ja pysynyt. Nyt elokuussa jännitetään, aiheuttavatko viikontakaiset juhlapyhien juhlinnat tartuntapiikkiä ja saadaanko kouluja tämän kuun lopussa auki vai ei.

 

Katukuvassa näkyy välillä koronan hiljentämää menoa, välillä täyttä sosiaalisen etäisyyden pitämisen ja kotona pysymisen unohtamista. Samoin jokainen reissaa koronakesässä tavallaan. Osa on matkannut ympäri maata sukuloimassa, rannoilla ja hotelleissa. Osa taas ei aio lähteä kotoa minnekään. Kun omat matkasuunnitelmamme kariutuivat, mietimme muutama viikko sitten päämme puhki vaihtoehtoja. Koronaa ajatellen päätimme matkustaa arkena ja viettää pois kotoa vain yhden yön. Kohde valittiin maakunnan sisältä ja majoittuminen hoitui omassa teltassa leirintäalueella. 

 

Matkasimme siis Mersinin maakunnan sisällä. Lähdimme torstai-aamuna kotoa Tarsuksesta, Mersinin itäkolkasta ja suuntasimme Anamuriin, Mersinin läntisimpään kaupunkiin. Automatka taittui 4,5 tunnissa välillä monikaistaista moottoritietä, pitkien tunneleiden ja merimaisemien siivittämänä, välillä pikkuteillä kiemurrellen ja rekkojen perässä jumittaen.

 

Perille saavuimme puoliltapäivin. Netin perusteella valitsemamme bungalow-leirintäalue oli korona-ajan leimaama, mutta ok niin. Ensitöikseen paikan omistaja toivotti meidät tervetulleeksi, mittasi kuumemittarilla lämmöt ja selvitteli, onko takana ulkomaanmatkoja. Alueen ravintola ei ollut auki, vessoja ja suihkuja siivottiin tehostetusti ja lisäksemme paikalla oli vain kolme bungalow-vuokraajaa, yksi asuntoauto ja viisi henkilöauton ja oman teltan kanssa saapunutta seuruetta. Tilaa siis riitti niin teltan pystyttämiseen kuin alueen rannalla istumiseen ja uimiseen. Viereinen vastaava leirintäalue ei ollut edes avannut oviaan täksi kesäksi.

Leirintäalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsi keskiaikainen Mamure Kalesi -linnoitus, jota ovat aikoinaan rakennelleet niin muinaiset roomalaiset, bysanttilaiset kuin ristiretkeläisetkin. Tätä nykyä suurimmaksi osaksi entisöidyssä linnoituksessa voi samoilla torneissa, käytävillä ja sisäpihalla sekä ihmetellä vallihaudan kymmeniä kilpikonnia. Entisöiminen on sisänsä erinomainen juttu, mutta jäljestä päätelleen entisöijät olivat ottaneet aika lailla nykyteknisiä vapauksia. Näin ollen linnoituksen sliipattu ulkokuori sai ajoittain linnoituksen valtavan pitkän iän ja historian unohtumaan.

 

Kävimme katsomassa linnoituksen auringon paahteen alla, mutta muuten keskityimme viettämään laiskaa iltaa mies uiden, minä rannalla lukien ja syöden. Illalla parkkasimme vielä ennen nukkumaanmenoa rannalle kera pähkinöiden ja sipsien katselemaan auringonlaskua ja tähtiä. Leirialue hiljeni jo hyvissä ajoin nukkumaan.

Perjantaiaamuna pistimme teltan kasaan ja suuntasimme kohti Anamurin keskustaa. Kaupunki on kuuluisa banaaneistaan ja mansikoistaan. Itse asiassa kyseessä on ainut kolkka Turkissa, jossa banaaninviljely kannattaa isossa mittakaavassa, joten banaaneita lähti tuliaisiksi useampia terttuja.

Banaani- ja mansikkaostosten jälkeen seuraava pysähdyspaikkamme oli Gilindire Mağarası eli Gilinderen tippukiviluola. Se sijaitsee Aydincikin kunnassa, muutaman kilometrin päässä päätieltä. 555 metriä pitkä luola sisältää lukuisia tippukivisaleja sekä pohjalla olevan kirkasvetisen lammen, ja tarkemmissa tutkimuksissa sen sisältä on löytynyt kivi-, kupari- ja pronssikautisia esineitä. Mennessään nykyvierailija laskeutuu pitkän pätkän portaita alas, mutta varsinainen haaste on takaisin ylös kapuaminen. Jo lipunmyyjä kehotti ottamaan vesipullon mukaan, sillä luolan ilma on saunamaisen hiostuttava. 

Luolanähtävyyden parkkipaikalta avautuivat hienot näköalat merelle. Pohdiskelimme kotiin ajaessa, etteivät Mersinin maisemat kyllä häviä Antalyalle ja Muglalle, mutta ehkä turismiin ei ole vain panostettu yhtä paljon, lentokenttäyhteydet ovat huonommat ja tämä kesäsää astetta liian tuskainen jopa hellettä ja aurinkoa etsiville turisteille. Koronan keskellä ei tosin voi valittaa: Anamur oli hiljainen, rento ja turvallinen kohde, juuri toiveiden mukaisesti.