Kapuskaa ja kanaa – talven ruokaviikko

Turkissa sesongit vaikuttavat valtavasti syömisiin. Sesongin ulkopuolella tiettyjä vihanneksia ja hedelmiä on vaikeata tai jopa mahdotonta löytää, ja lisäksi sesongit näkyvät tuotteiden laadussa ja hinnoissa

Meillä ei kesäaikaan syödä ollenkaan purjoa tai punajuuria, harvoin myöskään porkkanoita tai erilaisia kaaleja. Talvella taas kokataan harvoin munakoisoruokia ja hedelmistä puuttuvat luumut, aprikoosit, persikat ja tietty myös mansikat ja kirsikat.

Nyt eli helmikuussa sesongissa ovat seuraavat vihannekset ja hedelmät:

• porkkana
• purjo
• erilaiset kaalit
  
• punajuuri
• retiisi ja selleri
  
• pinaatti ja lehtimangoldi
• kurpitsa
  

• omena
• kvitteni ja päärynä
  
• banaani 
• greippi, appelsiini, kumkvatti ja sitruuna
  
• kastanja
  
• avokado
  

Olen aikoinaan julkaissut blogissa esimerkin turkkilaisesta ruokaviikostani. Silloinen viikko oli lokakuulta, jolloin syödään vielä melko kesäisesti. Tällä kertaa päätinkin kirjoittaa talvisemmasta ruokaviikosta. Eroa kesään on paitsi raaka-aineissa myös ruuan tyylissä. 

Talven koleudessa maistuvat lämmittävät keitot ja lihaisammat ruuat kuin kesällä. Liharuuatkin ovat Turkissa tosin monesti melko vähälihaisia: yhdestä kanan rintafileestä saa tarpeet kokonaiseen keittoon, ja moniin kasvispainotteisiin ruokiin laitetaan vain noin 100 g (jauhe)lihaa makua antamaan.

Maanantai

Lounaat kokoamme useimmiten edellispäivien tähteistä. Maanantaina puoliltapäivin jääkaapista löytyi anoppilasta saatua, heiltä tähteeksi jäänyttä karniyarikia (munakoiso-tomaatti-jauhelihavuokaa), kylkeen jogurttia. Harvinaista herkkua näin talviaikaan!

Iltaruuaksi teimme barbunya-papupataa ja bulgurpilahvia. Barbunyan suomenkielinen nimi on käsittääkseni borlottipapu/pintopapu. Ruokaan tulee niiden lisäksi sipulia, perunaa ja porkkanaa sekä tomaattia ja tomaattipyrettä, koristeeksi persiljaa sekä sitruunamehua. Mies hoitaa kokkauksen painekattilan avulla, minä en siihen keittiövempeleeseen ole edelleenkään innostunut koskemaan.

Tiistai

Papuruokaa niin lounaaksi kuin päivälliseksikin. Taze fasulye on yksi taloutemme vakioruuista kesät talvet. Kesäisin teemme sen tuoreista, talvisin pakastetuista pavuista. Ruuan voi tehdä monella tavalla: kasvis- tai lihaversiona, perunalla tai ilman, paprikatahnalla tai ilman, uunissa tai hellalla, tuoreista tomaateista tai tomaattimurskasta. Tärkeimmät raaka-aineet ovat vihreät pavut (jonkin sortin taitepavut ilmeisesti suomeksi), tomaatti, sipuli ja oliiviöljy.

Lounaalla papujen kyljessä syötiin linssikeittoa. Se on papujen ohella toinen ruoka, jota syömme liki viikoittain ympäri vuoden.

Keskiviikko

Viikon keskellä syötiin taattua talviruokaa, nimittäin kermaista kanakeittoa. Kuvaa en muistanut siitä ottaa, mutta pääraaka-aineista voi kuvitella maun: perunaa, porkkanaa, sipulia, kanaa ja kermaa sekä mausteiksi chiliä, mustapippuria ja currya. Ohje on ihan suomalainen ja Kodin Kuvalehdestä.

Torstai

Torstain kunniaksi tein elämäni ensimmäistä kertaa kapuskaa, jota voisi kutsua turkkilaiseksi kaalilaatikoksi. Itse tykkäsin todella paljon, miehen mielestä maku oli ok. Ilmeisesti kyseessä on ruoka, joka tuppaa jakamaan mielipiteitä.

Kapuska syntyi siten, että paistoin ensin pannulla sipulia, valkosipulia ja jauhelihaa. Joukkoon lisäsin suolaa, mustapippuria ja chiliä, paseerattua tomaattia sekä hieman vettä, ja sitten seos sai jäädä poreilemaan itsekseen.

Tämän jälkeen leikkasin kilon kaalia suikaleiksi ja lisäsin joukkoon runsaasti paprikajauhetta, sitruunamehua ja suolaa. Vaivasin kaalisilppua uunipellillä kuin pullataikinaa muutaman minuutin, tarkemmin sanottuna niin kauan, että kaali pehmeni. Lopuksi sekoitin kaalin ja jauhelihan, heitin komeuden uunivuokaan, pistin päälle voinokareita ja tunniksi paistumaan. 

Perjantai

Makaronipäivä! Taisin jo edellisessä postauksessa sanoa, että meillä syödään vuoden ympäri makaronia kerran viikossa. Yleensä kastikkeena on joku yksinkertainen tomaattipohjainen soossi, niin tälläkin viikolla.

Pastan lisukkeeksi teimme salaattia: tomaattia, kurkkua, salaattia, raastettua porkkanaa ja persiljaa. Lisäksi olen Turkissa oppinut salaatin maustamisen saloja: ripaus suolaa, hieman oliiviöljyä, puolikkaan sitruunan mehu ja pieni valkosipulin kynsi. Kuiva minttu sopii myös hyvin salaatteihin.

Lauantai

Sateisena lauantaina oli hyvin aikaa kokkailla lounasta. Ruokana oli mercimek köftesi eli linssipullat sekä tomaattikeitto. Mercimek köftesi ei ehkä ole kaikkein houkuttelevimman näköinen ruoka, etenkin kun en itse oli kovin lahjakas kyseisten palleroiden muotoilussa, mutta maku on hyvä.

Linssipullien massana toimii punaisten linssien, perunan ja hienon bulgurin seos, joka vaivataan taikinamaiseksi massaksi. Siihen sekoitetaan runsaassa oliiviöljyssä kuullotettua sipulia ja pyreitä sekä mausteita ja lopulta tuoretta persiljaa ja kevätsipulia. Lopulta taikinasta muotoillaan pitkulamaisia pullia.

Sunnuntai

Tammi-helmikuussa meille on tunkenut kukkakaalta ovista ja ikkunoista: sukulaisilta, miehen kollegoilta ja myös itse ostettuna. Yleensä vain keitämme sen lisukkeeksi tai joskus harvemmin teemme siitä jauheliha-porkkana-kukkakaalipataa.

Koska kukkakaali alkoi tällä viikolla pursua jo korvista, hain sen syömiseen intoa kokeilemalla uutta reseptiä. Niinpä tein lounaaksi kukkakaalikeittoa, johon sain ujutettua niin perunaa, porkkanaa kuin uhkaavasti nahistumisen aloittaneen kukkakaalen. Lisäksi tungin keittoon vielä jääkaapissa olleen kermapurkin jämät. 

Iltaruuaksi tehtiin biber dolmasi eli täytettyjä paprikoita. Suomessa tein paprikat yleensä niin, että halkaisin ne kahtia, täytin ja pistin uuniin. Turkissa dolmat kokataan ihan liedellä, ja vaikka sisuksena on molemmissa versioissa muun muassa riisiä, hieman jauhelihaa ja tomaattia, niin maut ovat yllättävän erit. Molemmat kyllä maistuvat.