Turkin TOP 10 -turistikohteeni

Viime viikolla sain muistutuksen sähköisten tekstien ja kuvien katoavaisuudesta, kun tietokone pimeni. Omat tärkeimmät kuva- ja tekstitiedostoni olin pari viikkoa aiemmin tallentanut ulkoiselle laitteelle (tuuri, koska saan tämän aikaiseksi vain pari kertaa vuodessa), mutta miehen keskeneräisen gradun palasia oli koneellani ja niiden kohtaloa saatiin jännätä yön yli. Loppu hyvin, kaikki hyvin: korjausliike sai koneen syövereistä kaivettua melkein kaiken siellä olleen ja laitekin herätettiin henkiin.

Jo ennen koneen häikkäilyä olin viettänyt aikaa kuvatiedostojani järjestellen ja saanut idean kompaktin listan tekemiseen Turkin paikkakunnista. Itselleni esimerkiksi Kirklarelilla ja Mersinillä on toki merkitystä siinä mielessä, että olen elänyt arkea molemmissa, mutta tämän listan kokosin turistimielessä: missä olen tykännyt käydä, käynyt useasti tai mihin haluaisin tutustua paremminkin. Tässä siis omat Turkin kohdesuosikkini lyhyine perusteluineen ja kuvineen, joita en malttanut olla filtteröimättä mustavalkoisiksi.


1. Istanbul

Istanbulia olen hehkuttanut blogissa ennenkin, mutta hehkutetaan nyt vielä hieman lisää. Itselleni paras kohde Turkissa. Täynnä värejä, kulttuureja, historiaa, nykypäivää, nähtävyyksiä, ruokaelämyksiä, aktiviteetteja ja suurkaupungin tunnelmaa. Istanbulissa voi vain sulautua joukkoon ja käveleksiä samalla ihmetellen. Itselleni plussaa ovat myös selkeästi vaihtelevat vuodenajat, jolloin koko kaupungin ilme ja tunnelma muuttuvat vuodenkierron mukaan. Kuvassa aamu Bosporinsalmen rannalla.


2. Fethiye

Ei suurkaupunkitunnelmaa, mutta hyvä paikka, kun haluaa yhdistää ranta-, kaupunki- ja luontomatkailun. Kuvassa kävelyä fethiyeläisellä kylätiellä.


3. Kappadokia

Kappadokia vilahtelee usein Turkin matkailumainoksissa kuumailmapalloineen ja auringonlaskuineen. Kyse on isommasta alueesta sisämaassa. Itse majoituin Göremen pikkukaupungissa ja tein sieltä käsin visiitit myös Urgüpiin, Avanokseen ja Hacibektasiin. Alue on maisemiltaan ainutlaatuinen muinaisten tulivuoren purkausten synnyttämien tuhkakivimuodostelmien ansiosta. Alueelta löytyy myös yllin kyllin historiallista nähtävää, muun muassa ikivanhoja kirkkoja. Superrentouttava ja mielenkiintoinen paikka, hieman luminenkin ja ihanan hiljainen tammikuussa turistikauden ulkopuolella.


4. Antalya

Yksi niistä kaupungeista, joka oli nimeltä tuttu jo ennen ensimmäistäkään Turkin vierailua. Ennakko-odotuksia kaupungin suhteen ei ollut, mutta tykkäsin kovasti. Löytyi kaupunkitunnelmaa ruuhkaisine katuineen, vanhan kaupungin pikkukujia (kuvassa yksityiskohta tälläiselta), ranta, tosi kiva arkeologinen museo ja lähialueelta hienoja historiallisia nähtävyyksiä. Vietin kolme vuotta sitten kolme päivää Antalyassa ja menisin mielellään uudelleenkin näkemään enemmän.


5. Datca

Datcassa kävin aikoinaan omalla autolla. Koska Mersinin ja Datcan väliin mahtui reissulla muitakin kaupunkikohteita, kymmeniä nähtävyyksiä, noin kymmenen päivää ja 1000+ ajokilometriä kesähelteessä, oli puhti jo hieman pois Datcaan saavuttaessa. Ehkä juuri siksi paikka tuntui niin ihanalta: se oli hiljainen, pieni ja sympaattinen. Leppoisaa rantaa reunustivat kalaravintolat. Hieman syrjemmässä oleva vanha kaupunki oli hiljainen yhtälailla (kuvassa käsityömyymälän seinustaa vanhasta kaupungista). Kauempaa löytyi myös kaunista luontoa ja antiikin havinaa muinaisen Knidoksen kaupungin raunioiden muodossa. Datcasta voisi lauttailla Bodrumiin ja vuodesta riippuen myös Kreikkaan, mikä kuulostaisi omaan korvaan houkuttelevalta. Jos Mersinistä ei olisi niin harmillisen iso välimatka Datcaan, olisin varmasti käynyt kaupungissa jo toistamiseen!


6. Igneada

Igneada on pikkuruinen paikka Mustanmeren rannalla. Hotelleja ja turisteja on jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on hiljainen ja vaatimaton paikka. Itse kävin täällä muutaman kerran mieheni asuessa Kirklarelissa. Otimme pikkubussin, joka kiemurteli mäkisiä ja metsien reunustamia teitä kohti Igneadan hiljaista rantaa. En ole ihan varma, montako päivää paikassa saisi kulutettua (ehkä vaeltaen ja leirintäalueella), mutta jotenkin paikka on supersympaattinen yhden päivän rantakohde, jos lähialueelle eksyy.


7. Kusadasi

Olen blogissa aiemminkin todennut, etten oikein sovellu pelkkään rantalomailuun, sillä sekä uiminen että auringonotto tökkivät. Pari päivää loikoilua ja lueskelua rantatuolissa kuitenkin sopii hyvin etenkin, jos samaan lomaan saa ämpättyä myös nähtävyyksiä. Kusadasi toimi tässä mielessä erittäin hyvin: päivä 1 rannalla, päivä 2 lähellä olevassa Izmirissä, päivä 3 Efesoksen antiikin aikaisilla raunioilla (kuvassa), Sirincen kylän kapeilla kaduilla ja Neitsyt Marian talolla (kuvassa talon pihapiirissä sijaitseva seinä, johon ihmiset ripustivat toiveitaan ja rukouksiaan) ja päivä 4 taas rannalla.


8. Olympos

Kemerin kupeessa sijaitsee hieman erikoisempi majoittumisympäristö, Olympos. Täällä ei käväistä ostoskaduilla tai museossa, vaan kyseessä on laakson pohja täynnä luonnonhelmaan rakennettuja majoituspaikkoja bungaloweineen. Ranta on kivinen ja vesi viileää. Meininki rentoa ja reppureissaustyylistä. Erilainen kokemus! Mieleeni jäi hyvin myös lähialueen nähtävyys Yanartas: vuoren uumenista maan pinnalle nousee kaasua, joka ilman kanssa reagoidessaan palaa ja synnyttää vuoren rinteella luonnon omia, alati roihuavia pikku nuotioita. Ehdottomasti pienen kiipeilyn arvoinen nähtävyys!


9. Canakkale

Canakkale on kohde, josta toisaalta tykkäsin ja joka toisaalta jäi kaivertamaan. Ihana satamakaupunki, joka tuntui siistiltä, kompaktilta, kivoja vanhoja kivitaloja, mahdollisuus matkustaa lautalla saarille ja helmenä eepoksistakin tunnetun Troijan rauniot. Troijan hevosesta ei ole jouhtakaan jäljellä, mutta raunioiden keskelle rakennettu moderni versio saa turistin tunnelmaan. Hampaan koloon jäi yksi saarivierailu: Canakkalesta voi ottaa lautan Turkin isoimmalle saarelle, Gökceadalle, joka kuulemma on kaunis kuin mikä ja tekemistä riittää. Tein kahden turkkilaisen kanssa retken tänne ja käteen jäi kävely muutamalla kadulla ja keiton syönti ravintolassa. Missä ne kaikki mahtavuudet olivat, ne haluaisin vielä joku päivä nähdä ja kokea!


10. Kas

Kasissa vietin vain kaksi päivää, mutta paikasta jäi mukava kuva. Toki keskusta notkui turisteja, joten niin sanottua tavallista turkkilaista arkea siellä ei ollut, mutta ympäristö oli kaunis, värikäs ja kompakti, pienet ostoskadut miellyttäviä. Lisäksi Kasista pystyi tekemään päiväretkiä merelle lounasbuffetin, uimistaukojen ja saarivierailun kera. Sijainti on myös hyvä, sillä esimerkiksi Kasin ja Fethiyen väliin jää vain päiväretket mahdollistavat 100 kilometriä.

Fethiye aina vaan

Tajusin, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut Turkin paikkakunnista. Blogin alkuaikoina kirjoitin Mersinistä, sitten suosikkikohteestani Istanbulista ja joku kuukausi sitten Kirklarelista nostalgiahuumassani. Tällä viikolla nostalgia on taas ollut läsnä, kun olen yrittänyt järjestellä tietokoneella olevia valokuvakansioita johonkin järjelliseen tilaan.

Valokuvapuuhastelun innoittamana päätin tällä kertaa kirjoittaa Fethiyestä, sillä sieltä kuviakin totisesti riittää. Tein elämäni ensimmäisen Turkin matkani juurikin Fethiyeen. Ketään paikassa käynyttä en tuntenut, mutta kun sitä ehdotettiin, googlettelemalla sen mielenkiintoiseksi totesin ja Dalamanin lentokentälle pääsi suoraan Helsingistä, niin sinne päädyttiin - ja hyvä niin! Paikka oli sen verran mukava, että ensimmäisen reissun jälkeen olen löytänyt itseni Fethiyestä kolmesti uudelleenkin. Miksi?


Kolme keskustaa 

Fethiyessä itselleni parasta antia luonnon lisäksi on kaupungin monipuolisuus. Kaupungissa on noin 150 000 asukasta - eli turkkilaisittain melko vaatimaton määrä - mutta silti sieltä löytyy kolme omalla tavallaan täysin erilaista keskustaa. Merkez on ns. tavallinen kaupungin keskusta. Sieltä löytyy ostoskeskus, marketteja, kerrostaloja ja ihan tavallista turkkilaista elämänmenoa. Toki kävelykadut, kahvilat, ravintolat ja huvisatama tuovat iloa myös turisteille ja itse pidän tästä alueesta kovasti.

Hisarönü on paikallisbussin päässä keskustasta ja se tarjoaa täysin erilaisen maailman. Sieltä turisti löytää mielettömän määrän hotelleja, ravintoloita, kauppoja, baareja ja muuta huvia - ja poikkeuksetta englanniksi, sillä britit rakastavat Fethiyetä.

Kun taas Hisarönüstä jatkaa vielä bussilla eteenpäin, päätyy Ölüdeniz-rantakeskustaan. Tämä ranta komeilee monissa Turkin matkailumainoksissakin ja hiekkarannan, uimisen ja auringonoton lisäksi sieltä löytyy runsas valikoima kahviloita, ravintoloita ja pieniä kauppoja. Itse en pysty ottamaan aurinkoa enkä oikein välitä vedestäkään uimisperspektiivistä, mutta rannan kauneutta katselee mielellään ja ottaa päiväunet rantatuolissa. Jos riippuliito yhtään kiinnostaa, Ölüdeniz on myös oikea paikka tästä kiinnostuneille ja tämän innostuksen ruokkimiselle.

Historiaa ja nykypäivää

Fethiye on siitä ihana, että sieltä löytyy eri aikakausien historiallisia nähtävyyksiä, mutta myös täyttä nykypäivää. Lähiympäristöstä löytyy useiden antiikin aikaisten kaupunkien raunioita ja ihan keskustan kupeestakin vaikuttavia kalliohautoja.

Jostain mystisestä syystä olen itse päätynyt Fethiyessä jo useamman kerran Kayaköyn aavekaupunkiin. Jo kauan aikaa tyhjillään olleen kaupunkin tarina on seuraavanlainen: Kayaköy oli aikoinaan tiivis ja eloisa kaupunki lukuisine palveluineen, kirkkoineen, kouluineen ja tietysti asuinrakennuksineen. 1920 kieppeillä olleiden sotien ja muiden konfliktien seurauksena Turkki ja Kreikka suorittivat pakollisia väestönsiirtoja: Kreikassa asuneita turkkilaisia siirrettiin Turkkiin ja päinvastoin. Kayaköyssä asunut  runsas kreikkalaisväestö siirrettiin pois ja heidän talonsa jäivät autioiksi. Hiljenneen kylän loputkin asukkaat lähtivät muualle alueelle osuneiden maanjäristysten seurauksena ja tuloksena on nykyään toki erittäin rapistunut, mutta vaikuttava aavekaupunki, jonka kaduilla samoilevat vain turistit.

Fethiyen historianähtävyyksien lisäksi kaupunki tarjoaa myös täysin modernia menoa. Heti linja-autoaseman vieressä on iso ostoskeskus ja paikallislinjat toimivat moitteetta eri keskustojen väliä. Fethiyestä on myös helppoa löytää englantia puhuva lääkäri tai apteekkari, mikä ei esim. täällä Mersinissä todellakaan ole itsestäänselvyys.

Majoitusvaihtoehtoja

Fethiye ei toki ole ainut paikka Turkissa, jossa voi valita mitä erilaisimpia majoituskohteita, mutta jostain syystä itselleni se on tullut kohteeksi, jossa on tullut kokeiltua kaikki hotellista, farmimajoituksesta ja vapaaehtoistyöllä maksetusta majoituksesta telttailuun.

Ensimmäisellä reissullani majoituspaikkana toimi Pastoral Vadi -farmimajoitus, joka oli hieman syrjässä kaikesta, mutta jonka henkilökunta hyvin auliisti kuskasi sekä farmilla pelkästään majoittuvia että majoituksensa vapaaehtoistyöllä maksavia asiakkaita milloin rannalle, milloin keskustaan menevälle bussille tai lähimpään kauppaan. Farmilla sai syödä hyvin, samoilla pitkin peltoja, pieniä polkuja ja kylätietä, ihastella koiria, kissoja, lampaita ja sorsia. Lisäksi majoitusaikanani meneillään oli jonkinlainen ekologisen elämisen kurssi ja meidätkin kurssin ulkopuoliset hyväksyttiin mukaan rakentamaan kompostia ja keräämään levää joesta. Farmilla oli sekä turkkilaisia että ulkomaalaisia ja englantikin sujui osalta henkilökunnasta.

Toisella Fethiyen visiitillä olin neljän hengen porukalla leirintäalueen bungalow-majassa ja yhden yön myös ihan tavallisessa hotellissa. Farmeilua kaivaten kolmannella Fethiyen reissullamme miehen kanssa majoituimme yrttifarmille, joka sijaitsi aika lailla keskellä ei mitään. Me ja kaikki muutkin farmilla olijat teimme  töitä majoituksesta maksamisen sijaan: yrttien kuivausta, keräämistä, kitkemistä, savimajan tekoa ja ruuanlaittoa. Paikka oli mielenkiintoinen ja ympäristö kaunis, mutta itselleni tuotti ongelmia se, ettei paikalla ollut muita kuin turkkia puhuvia. Joka tapauksessa pariviikkoinen oli elämys: farmilla oli kiellettyä käyttää shampoota, sähköä ei ollut muuta kuin aurinkopaneeli puhelinten latausta varten. Ei lämmintä vettä, ei jääkaappia, ei sähkö - tai kaasuliettä kokkaukseen.

Neljännellä reissullamme jatkoimme edelleen työntekoa majoitusta vastaan -tyyppisellä farmilla. Tältä farmilta löytyivät tiski- ja pyykinpesukoneet, vaikka muuten hieman askeettisesti eleltiinkin. Päivittäin työskenneltiin viitisen tuntia välillä raskaissakin töissä paahtavassa auringossa. Valtavien istutusalueiden kastelut, yrttien keräämiset, heinikon lyhennys sirpeillä, kompostin rakennukset ja ikkunanpokien maalaukset olivat silti antoisaa puuhaa ja kahtena päivänä viikossa oli lomaa, jolloin pystyi suunnistamaan Fethiyen keskustaan. Farmilla oli mukava sekoitus ihmisiä Etelä-Afrikasta, Turkista, USA:sta, Venäjältä ja minä Suomesta. Oikeastaan ainut ongelma oli se, että siivouksen taso oli vähän alakanttiin: siivoustyöt eivät olleet kenenkään vastuulla ja niitä tunnuttiin pakoilevan tehokkaasti. Kahdesti kahden viikon aikana luuttusin koko yhteistalouden lattian, sillä silmäni eivät enää kestäneet katsoa.

Fethiyessä olen telttaillut Kabakin alueella. Kabakiin voi ottaa paikallisbussin, joka kiemurtelee keskustasta kippuraisia teitä perille muistaakseni pari tuntia bussinvaihtoineen. Kabakissa on ranta, muutama melko vaativa vaellusreitti (ainakin elokuun helteillä) ja mahdollisuus tehdä veneretkiä, käydä hieronnassa tai joogassa ja konserteissa. Ihmiset majoittuvat teltoissa ja alueen lukuisissa luonnonläheisissä majataloissa ja tunnelma on vähän hätkähdyttävänkin boheemi. Ensimmäisenä kesänä telttapaikkamme oli todella rauhallinen, mutta toisena taas telttamme bungalow naapurit aiheuttivat hieman unettomia öitä. Käytyäni Kabakissa kahtena kesänä ja vietettyäni siellä yhteensä viikon, koen että alue on nyt nähty ja vaellusreititkin vaellettu, mutta ruokaa tulee ikävä. Majoituspaikkojen aamupalat ja illalliset olivat niin mahtavia, että molemmilla visiiteillä odotin illallisaikaa sormet syyhyten.

Luontoa

Merta, metsiä, vuoria, kanjoneita - näitä kaikkia Fethiyestä löytyy. Maisemiin pääsee käsiksi lukuisilla eritasoisilla vaellusreiteillä, mutta oikein hyvin myös kävelemällä ja busseilemalla keskustojen välillä sekä tekemällä retken Kabakin tai vaikkapa Saklikent-kanjonin alueelle. Kuvat puhukoot puolestaan :)

Tiivistetysti Fethiye on mielestäni paikka, jossa yhdistyvät hyvin niin kulttuuri-, ranta- kuin luontokohteenkin ominaisuudet. Siksi sinne on tullut suunnattua aina vain uudelleen 😊