Turkin TOP 10 -turistikohteeni

Viime viikolla sain muistutuksen sähköisten tekstien ja kuvien katoavaisuudesta, kun tietokone pimeni. Omat tärkeimmät kuva- ja tekstitiedostoni olin pari viikkoa aiemmin tallentanut ulkoiselle laitteelle (tuuri, koska saan tämän aikaiseksi vain pari kertaa vuodessa), mutta miehen keskeneräisen gradun palasia oli koneellani ja niiden kohtaloa saatiin jännätä yön yli. Loppu hyvin, kaikki hyvin: korjausliike sai koneen syövereistä kaivettua melkein kaiken siellä olleen ja laitekin herätettiin henkiin.

Jo ennen koneen häikkäilyä olin viettänyt aikaa kuvatiedostojani järjestellen ja saanut idean kompaktin listan tekemiseen Turkin paikkakunnista. Itselleni esimerkiksi Kirklarelilla ja Mersinillä on toki merkitystä siinä mielessä, että olen elänyt arkea molemmissa, mutta tämän listan kokosin turistimielessä: missä olen tykännyt käydä, käynyt useasti tai mihin haluaisin tutustua paremminkin. Tässä siis omat Turkin kohdesuosikkini lyhyine perusteluineen ja kuvineen, joita en malttanut olla filtteröimättä mustavalkoisiksi.


1. Istanbul

Istanbulia olen hehkuttanut blogissa ennenkin, mutta hehkutetaan nyt vielä hieman lisää. Itselleni paras kohde Turkissa. Täynnä värejä, kulttuureja, historiaa, nykypäivää, nähtävyyksiä, ruokaelämyksiä, aktiviteetteja ja suurkaupungin tunnelmaa. Istanbulissa voi vain sulautua joukkoon ja käveleksiä samalla ihmetellen. Itselleni plussaa ovat myös selkeästi vaihtelevat vuodenajat, jolloin koko kaupungin ilme ja tunnelma muuttuvat vuodenkierron mukaan. Kuvassa aamu Bosporinsalmen rannalla.


2. Fethiye

Ei suurkaupunkitunnelmaa, mutta hyvä paikka, kun haluaa yhdistää ranta-, kaupunki- ja luontomatkailun. Kuvassa kävelyä fethiyeläisellä kylätiellä.


3. Kappadokia

Kappadokia vilahtelee usein Turkin matkailumainoksissa kuumailmapalloineen ja auringonlaskuineen. Kyse on isommasta alueesta sisämaassa. Itse majoituin Göremen pikkukaupungissa ja tein sieltä käsin visiitit myös Urgüpiin, Avanokseen ja Hacibektasiin. Alue on maisemiltaan ainutlaatuinen muinaisten tulivuoren purkausten synnyttämien tuhkakivimuodostelmien ansiosta. Alueelta löytyy myös yllin kyllin historiallista nähtävää, muun muassa ikivanhoja kirkkoja. Superrentouttava ja mielenkiintoinen paikka, hieman luminenkin ja ihanan hiljainen tammikuussa turistikauden ulkopuolella.


4. Antalya

Yksi niistä kaupungeista, joka oli nimeltä tuttu jo ennen ensimmäistäkään Turkin vierailua. Ennakko-odotuksia kaupungin suhteen ei ollut, mutta tykkäsin kovasti. Löytyi kaupunkitunnelmaa ruuhkaisine katuineen, vanhan kaupungin pikkukujia (kuvassa yksityiskohta tälläiselta), ranta, tosi kiva arkeologinen museo ja lähialueelta hienoja historiallisia nähtävyyksiä. Vietin kolme vuotta sitten kolme päivää Antalyassa ja menisin mielellään uudelleenkin näkemään enemmän.


5. Datca

Datcassa kävin aikoinaan omalla autolla. Koska Mersinin ja Datcan väliin mahtui reissulla muitakin kaupunkikohteita, kymmeniä nähtävyyksiä, noin kymmenen päivää ja 1000+ ajokilometriä kesähelteessä, oli puhti jo hieman pois Datcaan saavuttaessa. Ehkä juuri siksi paikka tuntui niin ihanalta: se oli hiljainen, pieni ja sympaattinen. Leppoisaa rantaa reunustivat kalaravintolat. Hieman syrjemmässä oleva vanha kaupunki oli hiljainen yhtälailla (kuvassa käsityömyymälän seinustaa vanhasta kaupungista). Kauempaa löytyi myös kaunista luontoa ja antiikin havinaa muinaisen Knidoksen kaupungin raunioiden muodossa. Datcasta voisi lauttailla Bodrumiin ja vuodesta riippuen myös Kreikkaan, mikä kuulostaisi omaan korvaan houkuttelevalta. Jos Mersinistä ei olisi niin harmillisen iso välimatka Datcaan, olisin varmasti käynyt kaupungissa jo toistamiseen!


6. Igneada

Igneada on pikkuruinen paikka Mustanmeren rannalla. Hotelleja ja turisteja on jonkin verran, mutta kaiken kaikkiaan kyseessä on hiljainen ja vaatimaton paikka. Itse kävin täällä muutaman kerran mieheni asuessa Kirklarelissa. Otimme pikkubussin, joka kiemurteli mäkisiä ja metsien reunustamia teitä kohti Igneadan hiljaista rantaa. En ole ihan varma, montako päivää paikassa saisi kulutettua (ehkä vaeltaen ja leirintäalueella), mutta jotenkin paikka on supersympaattinen yhden päivän rantakohde, jos lähialueelle eksyy.


7. Kusadasi

Olen blogissa aiemminkin todennut, etten oikein sovellu pelkkään rantalomailuun, sillä sekä uiminen että auringonotto tökkivät. Pari päivää loikoilua ja lueskelua rantatuolissa kuitenkin sopii hyvin etenkin, jos samaan lomaan saa ämpättyä myös nähtävyyksiä. Kusadasi toimi tässä mielessä erittäin hyvin: päivä 1 rannalla, päivä 2 lähellä olevassa Izmirissä, päivä 3 Efesoksen antiikin aikaisilla raunioilla (kuvassa), Sirincen kylän kapeilla kaduilla ja Neitsyt Marian talolla (kuvassa talon pihapiirissä sijaitseva seinä, johon ihmiset ripustivat toiveitaan ja rukouksiaan) ja päivä 4 taas rannalla.


8. Olympos

Kemerin kupeessa sijaitsee hieman erikoisempi majoittumisympäristö, Olympos. Täällä ei käväistä ostoskaduilla tai museossa, vaan kyseessä on laakson pohja täynnä luonnonhelmaan rakennettuja majoituspaikkoja bungaloweineen. Ranta on kivinen ja vesi viileää. Meininki rentoa ja reppureissaustyylistä. Erilainen kokemus! Mieleeni jäi hyvin myös lähialueen nähtävyys Yanartas: vuoren uumenista maan pinnalle nousee kaasua, joka ilman kanssa reagoidessaan palaa ja synnyttää vuoren rinteella luonnon omia, alati roihuavia pikku nuotioita. Ehdottomasti pienen kiipeilyn arvoinen nähtävyys!


9. Canakkale

Canakkale on kohde, josta toisaalta tykkäsin ja joka toisaalta jäi kaivertamaan. Ihana satamakaupunki, joka tuntui siistiltä, kompaktilta, kivoja vanhoja kivitaloja, mahdollisuus matkustaa lautalla saarille ja helmenä eepoksistakin tunnetun Troijan rauniot. Troijan hevosesta ei ole jouhtakaan jäljellä, mutta raunioiden keskelle rakennettu moderni versio saa turistin tunnelmaan. Hampaan koloon jäi yksi saarivierailu: Canakkalesta voi ottaa lautan Turkin isoimmalle saarelle, Gökceadalle, joka kuulemma on kaunis kuin mikä ja tekemistä riittää. Tein kahden turkkilaisen kanssa retken tänne ja käteen jäi kävely muutamalla kadulla ja keiton syönti ravintolassa. Missä ne kaikki mahtavuudet olivat, ne haluaisin vielä joku päivä nähdä ja kokea!


10. Kas

Kasissa vietin vain kaksi päivää, mutta paikasta jäi mukava kuva. Toki keskusta notkui turisteja, joten niin sanottua tavallista turkkilaista arkea siellä ei ollut, mutta ympäristö oli kaunis, värikäs ja kompakti, pienet ostoskadut miellyttäviä. Lisäksi Kasista pystyi tekemään päiväretkiä merelle lounasbuffetin, uimistaukojen ja saarivierailun kera. Sijainti on myös hyvä, sillä esimerkiksi Kasin ja Fethiyen väliin jää vain päiväretket mahdollistavat 100 kilometriä.

Istanbul neljässä päivässä

Aiemmin olen kirjoittanut blogiin Mersinistä eli Turkin asuinkaupungistani. Asuinpaikkana se on erittäin toimiva, mutta lomilla suuntaan mieluusti maan muihinkin kolkkiin. Istanbul on suosikkikaupunkini Turkissa, sillä se on kaunis, värikäs, monipuolinen, mystinen ja nähtävyyksien suhteen ehtymätön. Pientä hehkutusta en siis malta olla blogiin kirjoittamatta :)

Mietin, miten kirjoittaisin Istanbulista. Olen tehnyt kaupunkiin eripituisia reissuja vuosien varrella, mutta moni näkemisen arvoinen paikka odottaa edelleen. Koska en ole kaupungissa asunut, en pysty antamaan mitään yllättäviä käyntikohteita saati kertomaan arjesta kaupungissa, jossa yksistään elää asukkaita kolme kertaa enemmän kuin koko Suomessa. Lopulta päätin kuvailla ensimmäisen Istanbulin reissuni vuoden 2012 tammikuulta. Esimerkiksi näin voi siis viettää neljä päivää Istanbulissa:

Saapuminen

Elämäni ensimmäinen saapuminen Istanbuliin tapahtui iltapäivästä ja minä, jota ei vihlaise mahasta villeimmissä huvipuistolaitteissakaan, saavuin Turkin kamaralle karmaisevan matkapahoinvoinnin ryydyttämänä. Olin pihiyksissäni saapunut Helsinki-Vantaalle Suomen läpi huristelleella yöbussilla ja muistan istuskelleeni jo lähtöportilla unettomana, kalmankalpeana ja alati valppaana ryntäämään vessaan. Istanbulin sisällä metroilin ja raitiovaunuilin viimeisillä voimillani kohti Sultanahmetin alueella sijainnutta hotellia ja illan vietin sängyn pohjalla take away -ruokaa näykkien. Hyvin nukutun yön jälkeen seuraavaksi neljäksi päiväksi energiaa riittikin jo hyvin.

1. päivä

Ensimmäisen kokonaisen päivän aloitin hotellin lähistöltä eli Sultanahmetin alueen nähtävyyksistä. Ensin käväisin Sinisessä moskeijassa (Sultan Ahmet Camii), jossa toki ihmiset käyvät rukoilemassa ja muissa uskonnollisissa tilaisuuksissa, mutta toisaalta moni myös vain täysin turistina. Moskeija on etenkin sisältä kaunis, joten kengät vain pussiin, huivin tai hupun voi varmuuden vuoksi laittaa päähän (joskus vaaditaan, joskus ei) ja ei kun tutustumaan.

Toisena nähtävyytenä oli luontevasti Hagia Sofia (Ayasofya Müzesi), sillä se sijaitsee aika lailla Sinisen moskeijan naapurissa. Liki 1500-vuotias rakennus on alunperin toiminut ortodoksisena kirkkona, sittemmin satoja vuosia moskeijana ja nykyiseen tapaan reilut 80 vuotta museona. Rakennus on ulkoapäin varsin massiivinen ilmestys ja kauneus - ainakin omasta mielestäni - löytyy sisältä. Rakennus on täynnä mielenkiintoista kulttuurien ja uskontojen symbioosia, taidetta ja tunnelmaa.

Kävelymatkan päässä oli myös päivän kolmas kohde Yerebatan Sarayı eli Upotettu palatsi. Kyseessä on 500-luvulla rakennettu vesisäiliö, mutta nimensä mukaisesti se ei suinkaan muistuta tunkkaista vesiallasta vaan maanalaista vesipalatsia. Vaikka vesisäiliö ei ehkä kuulosta kiinnostavimmalta käyntikohteelta, on paikka näkemisen arvoinen historiansa ja hienon arkkitehtuurinsa tähden. Käynnistä on myös pyritty luomaan elämys musiikin ja kauniin valaistuksen keinoin.

Ensimmäinen päivä ei ollut turhan täyteen tupattu, vaan kolmen edellä mainitun nähtävyyden lisäksi loppupäivä kului kaupungin kaduilla käveleksiessä ja syödessä.


2. päivä

Toinen Istanbul-päivä alkoi vierailulla valtavaan arkeologiseen museoon (Istanbul Arkeoloji Müzeleri) tai oikeastaan museoalueeseen. Yli miljoonassa esineessä, muun muassa lukematon määrä patsaita, sarkofageja ja islamilaista taidetta, on katsottavaa tuntikausiksi.

Muutoin päivä kului kävellessä Istanbulin tunnettujen alueiden ja maamerkkien halki:

Kapalı Çarsı on valtava basaari täynnä ostosmahdollisuuksia.

Sultanahmetin alue edustaa klassista ottomaanista arkkitehtuuria kun taas Taksim aukion (Taksim Meydanı, kuvassa) ympäriltä löytyy erityylinen Istanbul. Aukiossa itsessään ei ole hurjasti nähtävää, mutta sitä ympäröivät hotellit, ravintolat, ostoskadut ja esimerkiksi kaunis ortodoksinen kirkko.

Taksim aukiolta voi suunnata Istiklal-kadulle, jota kävelevät päivittäin miljoonat ihmiset. Kadun varrella on runsaasti ostos-ja syömistarjontaa kuin myös kulttuuririentoja. Kävelyn lisäksi voi ajella vanhalla ratikalla.

Ikivanha torni, Galata Tower, on palvellut muun muassa vankilana ja observatoriona, mutta tänä päivänä se on pyhitetty ihmisille, jotka haluavat joko ruokailla tai katsoa maisemia.

Näkymä Galata Towerin näköalatasanteelta.

3. päivä

Kolmantena päivänä oli vuorossa loistoa, kun vierailukohteina oli kaksi kuuluisaa istanbulilaista palatsia. Aamupäivä kului Topkapın palatsissa (Topkapı Sarayı). Jo 1400-luvulla rakennettu palatsialue lukuisine rakennuksineen toimi aikoinaan ottomaanisulttaanien asuin- ja hallintopaikkana. Palatsissa on värikkyyttä - nimenomaan värikästä kauneutta, ei mitään barokkiöveriä tai kimallusta - kauniit ympäröivät maisemat ja runsaasti historiatietoutta.

Päivän toisena kohteena oli Dolmabahçe palatsi. Sulttaanit vaihtoivat kortteerinsa Topkapista Dolmabahçeen 1800-luvun puolivälissä. Tässä palatsissa onkin täysin erilainen, mutta yhtä lailla vaikuttava tyyli, johon kuuluu kimallusta, kultaa ja ylellisyyttä itämaisella twistillä. Dolmabaçhessa osallistuin noin tunnin mittaiselle opastetulle kierrokselle, sillä yksinään palatsiin ei päässyt harhailemaan.

 

Kaupungissa kuin kaupungissa, myös ihan Helsingissä, minulla on tapana hyödyntää Hop on/hop off tai Panorama Sightseeing -bussiajeluita. Istanbulissa valitsin iltakierroksen, jolloin kaupunkia näki kattavasti iltavalaistuksessaan. Huonona puolena olivat ajoittaiset ruuhkat, joilta ehkä (?) välttyisi paremmin päiväkiertoajeluilla.

 

4. päivä

Istanbulin ympäristössä riittää saaria, joille voi tehdä veneillä helposti päiväretkiä. Omaksi saarikohteekseni valikoitui Büyükada. Kesäisin alue on varmasti ihanan vehreä, mutta toisaalta talviaikaan tunnelma oli mukavan rauhallinen ja hiljainen. Saarella söin hyvin ja vuokrasin pyörän, jonka selässä ajelin pitkin saaren katuja kauniita huviloita ihastellen ja hiki päässä mäkisen maaston ansiosta. Vaivattomampi tapa kiertää saarta olisi hevosvaunujen kyyti.