Hyvästit talvelle ja talviherkuille

 

Vuosi 2024 on ehtinyt jo maaliskuulle ja päätin, että on korkea aika saada blogiin täytettä! Pohdiskelin hetken, kertoisinko vuoden ensimmäisenä postauksena alkuvuoden reissuista, tilittäisinkö roskaamisesta (yksi kestoärsytyksen aiheista Turkissa) vai jakaisinko sittenkin jonkun reseptin. Lopulta päädyin viimeisen aiheen kannalle.

Pari viikkoa sitten otin osaa Mersinin kiertoajelulle ja ihastelin sen aikana erään kylätien varrella punaisena hehkuvia mansikkapeltoja. Vaikka kyseessä on toki jokin mansikkakauden aikaisista lajikkeista, näky toimi minulle hyvänä muistutuksena: kun mansikat kypsyvät jo avomaalla, talvi on auttamatta jäämässä taakse. Jos siis haluan jakaa blogissani talvisesongin tuotteita sisältäviä reseptejä, nyt olisi viime hetki!

Tänä talvena olen kokannut paljon purjoa, kukkakaalia, punajuuria, porkkanoita ja perunoita. Lisäksi päätin heti talvisesongin alettua, että yritän lisätä valkokaalin, punakaalin ja sellerin käyttöä. Valkokaali-innostus tyssäsi hieman alkuunsa: Ostimme alkutalvesta torilta kaalin, joka täkäläiseen tapaan oli reilusti jalkapalloa suurempi ja painoltaankin sitä luokkaa, että pelkästään vihanneksen kantaminen torikojulta autolle kävi työstä. Koska kaalilla oli kokoa, elimme yhden viikon käytännössä coleslaw-salaatilla, kaalilaatikolla, borssikeitolla sekä keitetyllä ja paistetulla kaalilla. Sanotaanko, että sen viikon jälkeen valkokaalikiintiöni oli jotakuinkin täynnä.

Punakaalin kanssa olen onnistunut paremmin: muodissa oleva etikkasäilykkeeltä maistuva punakaalisalaatti on tänä talvena noussut keittiömme vakioreseptien joukkoon. Myös selleri-lihapataa sekä jogurttista sellerisalaattia on tullut syötyä muutaman viikon välein. Jogurttipohjaiset salaatit ovat muutenkin kiva juttu: sellerin sijaan ujutan jogurtin sekaan välillä porkkanaa, välillä punajuurta ja toisinaan myös kesäkurpitsaa. 

Mor Lahana Salatasi eli punakaalisalaatti

Turkkilaiset ovat innokkaita tekemään erilaisia etikkasäilykkeitä: suolakurkkuja, chilejä, porkkanaa, kaalia, punakaalia. Tämän punakaalisalaatin ideana on, että se syntyy vartissa, mutta maistuu samalta kuin perinteinen aikaa ja vaivaa vievä punakaalisäilyke. 

Salaatin ideaan kuuluu myös se, että sen voi pistää heti tarjolle. Myönnettäköön kuitenkin, että itse tykkään tehdä salaatin jo hyvissä ajoin ennen syömistä, joskus jopa edellisenä päivänä jääkaappiin maustumaan. Lisäksi teen salaattia kerralla isommankin satsin ja syömme sitä muutaman päivän ajan. Punakaalisalaatti sopii ruuan kylkeen pelkältään tai sitä voi sekoittaa tavallisen vihersalaatin sekaan.

1/2 isosta punakaalista tai 1 pieni punakaali

1 tl suolaa

2 rkl etikkaa (omena-, valko- tai punaviinietikkaa)

1/2–1 sitruunan mehu

3 rkl oliiviöljyä

Jos haluat: tuoretta tilliä ja/tai persiljaa silputtuna, 1 rkl granaattiomenasiirappia tai 1 tl balsamicoa

1. Suikaloi kaali ohueksi. Itse käytän veitsen sijaan Tupperwaren yleiskuorijaa ja juustohöylää. Siirrä raaste isohkoon kulhoon.

2. Lisää kaalisuikaleiden joukkoon suola ja etikka. Vaivaa kaalta kolmisen minuuttia käsin (kuten pullataikinaa), jotta suikaleet hieman pehmenevät.  

3. Lisää joukkoon sitruunan mehu ja öljy sekä halutessasi tuoreita yrttejä ja granaattiomenasiirappia tai balsamicoa.

4. Tarjoa heti tai anna vetäytyä jääkaapissa muutaman tunnin / yön yli.

 

Tarator eli jogurttisalaatti

Tarator on jogurttipohjainen salaatti, johon voi sekoittaa joko yhtä tai useampaa juures/kasvisraastetta. Suosituin lienee pelkästä porkkanasta tehty tarator, mutta resepti taipuu helposti oman maun ja jääkaapista löytyvien ainesten mukaan.

4 isoa porkkanaa

3 rkl öljyä

2 rkl majoneesia 

1 valkosipulinkynsi

3 dl turkkilaista jogurttia tai vastaavaa kiinteää, maustamatonta jogurttia

1/2 tl suolaa

1. Raasta porkkana raastimen isolla terällä. 

2. Kuumenna öljy paistinpannulla ja paista porkkanaraastetta miedolla lämmöllä silloin tällöin sekoittaen 10 minuuttia. Siirrä raaste jäähtymään esimerkiksi laakealle lautaselle.

3. Sekoita majoneesi, raastettu valkosipulinkynsi, jogurtti ja suola keskenään kulhossa. Lisää sen jälkeen jäähtynyt porkkanaraaste joukkoon ja sekoita. 

4. Tarjoa heti tai laita jääkaappiin muutamaksi tunniksi / yön yli.

 

Muunnoksia:

- Korvaa porkkana juurisellerillä. Kuori ja raasta koosta riippuen 1/2–1 juuriselleri ja lisää raaste ilman kypsentämistä jogurtin joukkoon.

- Korvaa porkkana kesäkurpitsalla. Valmista muuten samoin kuin porkkanatarator, mutta puristele kesäkurpitsaraasteesta ylimääräinen neste pois ennen paistamista.

- Korvaa porkkana punajuurella. Keitä punajuuret lohkottuina kypsiksi, jäähdytä ja raasta jogurtin joukkoon.

- Voit myös sekoittaa eri raasteita keskenään, esimerkiksi 50/50 kypsentämätöntä porkkanaa ja juuriselleriä tai 50/50 kypsennettyä porkkanaa ja kesäkurpitsaa.

 

Juuri eilen tein molempia salaatteja isot satsit jääkaappiin heti aamupalan jälkeen. On aika nauttia talvisesongin antimista vielä hetki! Talomme vieressä olevan kukkakaalipellon sesonki loppui jo aikoja sitten ja parhaillaan katselen, kun purjopeltoja nostetaan tyhjiksi. Purjo, joka on ehkä yksi klassisimmista talvituotteista, poistuu siis pian toreilta ja ruokapöydistä useammaksi kuukaudeksi monen muun sesonkikasviksen tavoin.

Uutta kotia odotellessa

 

Välimeren alueella on varsin yleistä, ettei varsinkaan vanhemmissa rakennuksissa ole keskuslämmitystä. Suurimman osan vuodesta sille ei ole Mersinin alueella tarvettakaan, mutta muutamina talvikuukausina se ei todellakaan olisi pahitteeksi. 

Sateiset viikot ovat keskuslämmityksettömissä taloissa niitä tympeimpiä. Viime viikolla heräsimme arkiaamuisin poikkeuksetta sateen ropinaan ja noin 16 asteiseen sisälämpötilaan. Mies nousi sähäkästi kahvinkeittoon ja valmistautumaan töihin lähtöön, mutta minä ja kissa kääriydyimme herätyskellon soidessa kahta tiukemmin täkin alle ja jatkoimme uniamme ennen kylmän maailman kohtaamista.

Keskimäärin yhdeksän maissa pakotin itseni ylös ja aloittamaan päivän touhut. Vedin jalkaan samansuuntaiset vaatekerrokset päivästä toiseen: fleecekalsarit ja parhaat päivänsä nähneet farkut, kahdet sukat ja pörröiset keinonahkatohvelit, pitkähihaisen aluspaidan, fleecepaidan ja kirsikkana kakun päälle anopin neuloman, turkkilaisnaisten ehdottoman talviklassikon, villaliivin. Tässä varustuksessa linnoittauduin keittiöön, jossa teen keittäminen ja juominen liukuhihnalta lämmittivät jossain määrin tietokoneen ääressä työskentelevää.  

Olemme asuneet vuokralla samassa kodissa pian viisi vuotta. Kyseessä on neljännen kerroksen asunto vuonna 1991 valmistuneessa, hissittömässä kerrostalossa. Turkkilaisittain kotimme on 3+1, suomalaisittain neljä huonetta ja keittiö. Asunto on tarpeettomankin iso, mutta Turkissa on huomattavasti helpompi löytää isoja kuin pieniä asuntoja.

Kodissamme on paljon hyvää:

• Vuokranantajat ovat remontoineet sen kylpyhuonetta lukuun ottamatta alle 10 vuotta sitten, eli asunto on kunnoltaan siisti. 

• Kuntoon nähden vuokra on kohtuullinen. 
• Huoneet ovat mukavan keskikokoisia ja pohjaratkaisu toimiva.
• Keittiössä säilytystilaa on yllin kyllin. 
• Keväisin ja syksyisin asunto on juuri täydellisen lämpöinen, talvellakin aurinkoiset päivät ovat ihan lokoisia.
  
• Kodin sijainti on erinomainen: Miehen työpaikka on viiden minuutin kävelymatkan päässä. Samoin 10 minuutin kävelyetäisyydeltä löytyvät leipomo, kunnan leipäkauppa, baklavakoju, neljä pientä markettia, keskiviikon vihannestori, apteekki ja perhelääkäri. Keskustaankin kävelee alle puolessa tunnissa.

Mutta, mutta...mikä sitten mättää? 

• Keskuslämmitys puuttuu. Kun haluamme lämmittää kotia talvikuukausina, käytämme vuokranantajan jättämää ilmalämpöpumppua. Sillä saa normaalin lämpötilan lähinnä olohuoneeseen ja hieman lämpöä eteiseen ja keittiöön. Kylpyhuoneessa on pieni katossa oleva sähkölämmitin, jota voi käyttää suihkussa käydessään. Koska sähkön hinta huitelee taivaissa, kumpaakaan lämmityskeinoa ei haluta käyttää ympäri vuorokauden.  

• Lämpimän veden puute talvisin. Kesäisin pelkästään ilman lämpimyys takaa kuuman veden, mutta talvella tarvitaan myös auringonpaistetta. Jos on pilvinen tai sateinen päivä, hanoista tulee vain kylmää vettä ja avuksi on otettava erillinen vedenlämmitin. Meidän ei taida olla ihan tehokkainta mallia: puolentoista tunnin lämmityksellä saat kuumat vedet viiden minuutin suihkuun.
• Melu. Asuntomme vieressä on liikenneympyrä ja vilkkaasti liikennöity tie. Liikenteen melu on siis läsnä vuorokaudenajasta riippumatta, eikä siihen ole täysin vuosien saatossakaan tottunut. Ilmanlaatua on parempi olla edes ajattelematta...
• Erilaiset vanhan talon vaivat. Hanat jumittuvat kiinni tai tippasevat. Television kaapelijohto tulee katolta, ja se on vedetty sisään "näppärästi" ikkunankarmiin poratun reiän kautta. Televisiomme toimivuudessa on tällaisella johdotuksella ollut vuosien saatossa lievästi sanottuna toivomisen varaa. Muurahaisia on ympäri vuoden niin paljon, että kaikki kuivakaapin tavarat pitää laittaa pusseihin tai purnukoihin ja pöydälle ei saa mikään unohtua pitkäksi aikaa vahtimatta. Myrkyttämisyrityksistä ei ole ollut apua, sillä seinien sisukset tuntuvat olevan muurahaisten valtakuntaa liian laajalta alueelta. 

• Rakennuksen "heitteilläolo". Kerrostalomme julkisivusta irtoaa silloin tällöin betonilohkareita, jotka alas mätkähtäessään osuvat esimerkiksi parvekkeiden kaiteisiin ja sitten parveke on täynnä betonimurskaa. Rappukäytävämme näyttää kuluneelta ja kulahtaneelta. Ovisummerit ja alaoven avausmekanismi krakaavat muutaman kuukauden välein ja korjauksessa kestää ja kestää... Rakennuksen kuntoa kuvaavaa listaa olisi helppo jatkaa. Talossamme on jonkinlainen asukastoimikunta, joka perii kuukausittain jokaiselta taloudelta muutaman liiran: viiden asuinvuotemme aikana rappukäytävän seinät on kertaalleen maalattu näillä rahoilla. Tällä hetkellä maksamme ilmeisesti siivouksesta, kun joku ulkopuolinen taho käy tekemässä sen noin kerran kuussa. Sen kummempia sopimuksia kiinteistöhuollosta ei ole.  

Jos asiat menevät suunnitelmien mukaan, olemme muuttamassa pois nykyisestä kodistamme kevään aikana. Muuton piti tapahtua jo vuosi sitten, mutta uutta kerrostaloyhtiötämme on rakennettu kuin Iisakinkirkkoa kiitos koronan ja Turkin taloustilanteen. Uuteen kotiin liittyy sekä odotusta että jännitystä: siellä odottavat kauan kaivattu keskuslämmitys ja uutuuttaan hohtavat pinnat, mutta toisaalta myös asuminen 17. kerroksessa (kääk) ja hieman syrjäisempi sijainti.