Revani – kakku turkkilaisittain

Viime viikonloppuna Turkissa pidettiin korkeakoulujen pääsykokeet. Pääsykoesysteemi on hyvin erilainen kuin Suomessa, sillä kaikki kokelaat osallistuvat samaan kokeeseen, samaan aikaan. Parhaille avautuvat ovet Turkin haluttuihin huippuyliopistoihin, joidenkin pisteet riittävät pienempien kaupunkien opinahjoihin ja tuloksiinsa pettyneet yrittävät monesti seuraavana vuonna uudestaan. Koe järjestettiin koronasta huolimatta (ja kritiikin saattelemana) normaaliin tapaan lähikokeena.

Ensimmäinen koeosio pidettiin lauantaina ja siihen osallistuivat kaikki ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin haluavat. Kokeessa on kolme tuntia aikaa vastata kysymyksiin turkin kielestä, matematiikasta, fysiikasta, kemiasta, maantiedosta, biologiasta ja historiasta. Kokeessa ei kirjoiteta esseitä tai vastaavaa, vaan valitaan oikea vastaus vaihtoehdoista A, B, C, D, E. Sunnuntain aamupäiväinen koe taas oli suunnattu niille, jotka tähtäävät yliopistojen nelivuotisiin koulutusohjelmiin. Kokeen rakenne ja aiheet olivat samat kuin lauantaina, mutta kysymykset astetta haastavampia. Lisäksi sunnuntai-iltana järjestettiin vieraiden kielten koe, joka on pakollinen esimerkiksi vieraita kieliä opiskelemaan aikoville.

Mieheni oli lupautunut jo aikoja sitten – nyt koronatilanteessa päätöstään katuen – valvomaan kokeita. Hän suuntasi siis maski naamallaan kohti koepaikkana toimivaa lukiorakennusta jo ennen aamukahdeksaa sekä la että su. Lauantaina päätimme kissan kanssa olla tehokkaita ja hoidimme viikkosiivouksen heti aamupäivästä. Sunnuntaina taas en malttanut olla leipomatta aikani kuluksi, ja reseptivalinnalla päätin ilahduttaa kotiin palaavan pääsykoevalvojan.

Revani on kuulunut leipomisen to do -listalleni jo jonkin aikaa. Kyseessä on paitsi mieheni lempikakku myös kuuluisa klassikko. Jos minun pitäisi yht äkkiä nimetä turkkilainen kakku, mieleeni tulisi ensimmäisenä (ja melkein ainoana) revani. Revanin tyyppistä kakkua syödäkseen ei ole tarvinnut tosin käydä Turkissa, sillä samantyyppisiä leivonnaisia tehdään myös Kreikassa, Egyptissä (nimenä basbousa) ja monessa muussa lähialueen maassa.

Taattuun turkkilaiseen tyyliin kyseessä on kostea ja e-r-i-t-t-ä-i-n makea kakku. Vehnäjauhojen lisäksi reseptiin kuuluu myös mannaryynejä. Tutkailin ennen leipomista useampia nettiohjeita ja yritin päätyä parhaaseen samalla hieman taktikoiden. Kuten sanottua, revanin pitää olla kosteaa kiitos siihen imeytetyn siirapin/sokeriliemen. Mieheni mielestä sokerilientä ei voi koskaan olla liikaa, sillä hän rakastaa sokerisiirappia tihkuvia kakkuja ja jälkiruokia. Itse taas pidän enemmän suht kuivista kahvikakuista ja täytekakuista. Lopulta valitsin itsevarmasti otsikoidun "En güzel revani bu revani" (paras revani, tämä revani) -videoreseptin, jonka kuvien kakku näytti jonkinlaiselta kompromissilta.

Revani on helppo tehdä ja se on hyvä esimerkiksi turkkilaisten jälkiruokien makumaailmasta. Koska kakku on kuitenkin todella makeaa, pienikin pala riittää! Puolitin YouTubesta nappaamani ohjeen ja tein kakun 21 cm x 21 cm -kokoisessa lasivuoassa. Leikkasin kakun yhdeksään isohkoon palaan, jälkiviisaana tekisin paloista pienemmät.


Revani – turkkilainen mannakakku

Siirappi:

3 dl sokeria
3½ dl vettä
pari rkl sitruunamehua

Taikina:

2 munaa (huoneenlämpöistä)
½ dl sokeria
½ dl öljyä (auringonkukka, rypsi)
1 dl turkkilaista jogurttia (tai muuta maustamatonta, huoneenlämpöistä)
1 dl mannaryynejä (esim. Nalle mannasuurimot)
1 ½ dl vehnäjauhoja
hieman vajaa 1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
puolikkaan sitruunan tai appelsiinin kuoriraaste

koristeeksi kookoshiutaleita

1. Ensin tehdään siirappi. Mittaa kattilaan sokeri ja vesi. Lämmitä ja sekoita niin kauan, että sokeri liukenee. Anna kiehua poreillen 10 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää sitruunamehu ja anna kiehua vielä 15 minuuttia. Jätä jäähtymään huoneenlämpöön.

2. Taikinaa varten vatkaa munat ja sokeri hyvin vaahdoksi. 
3. Lisää öljy, jogurtti ja mannaryynit ja sekoita varovasti.
4. Lisää jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe ja sekoita varovasti.
5. Lisää viimeisenä kuoriraaste.

6. Kaada taikina vuokaan (irtopohjavuoka saattaa olla ongelmallinen myöhemmin siirapin kanssa, joten itselläni käytössä lasinen uunivuoka 21x21 cm) ja paista 170 C noin 35 minuuttia.

7. Ota kakku uunista ja kaada hieman jäähtynyt siirappi välittömästi kakun päälle. Anna olla huoneenlämmössä vähintään neljä tuntia. Koristele kakkupalat kookoshiutaleilla.

Revani on täydessä loistossaan oltuaan päivän tai parikin jääkaapissa, muttei pöllömpää leivontapäivänäkään!

Erilainen jälkiruoka mannasuurimoista

Marraskuussa mies tuli kotiin ja kertoi syöneensä töissä jälkiruokaa nimeltä hira tatlisi. Toiveena oli, että tekisin sitä joskus myös kotona.

Tutustuin netissä hira tatlisi -ohjeisiin enkä ollut heti myyty kiitos resepteissä esiintyvien mannasuurimoiden. Leipävanukas, riisivanukas - manna kuuluu itselläni hieman samaan epäilyttävään sarjaan, jos jälkiruuista puhutaan. En myöskään ole mannan suurkuluttaja: lapsena mannapuuroon sai sekoittaa kaakaojauhetta, jotta sain sen alas. Aikuisena olen siitä oppinut jopa pitämään, mutten siinä määrin, että olisin koskaan tehnyt mannapuuroa -tai velliä kotikeittiössäni.

Toinen syy nyrpeälle reaktiolle oli se, että Turkissa on muitakin mannajälkiruokia ja niistä yksi, irmik helvasi, on ollut kokeilussa useampaan kertaan. Koskaan lopputulos ei ole ollut sitä mitä pitäisi, mikä on tietysti luonut itselleni mielleyhtymän hankalasta raaka-aineesta.

Kolmas syy vitkasteluun reseptin kanssa oli sokeriliemi, tuo turkkilaisista jälkiruuista ah niin tuttu elementti. On todella tyypillistä, että turkkilainen jälkiruoka on kostea ja tihkuu sokerilientä. Usein se ei ole ongelma, mutta joskus kaipaa ihan peruskuivakakkua tai munkkia ilman sokeriliemi- ja ällömakeustwistiä.

Lopulta ohje meni kuitenkin kokeiluun helppoutensa takia ja hyvä niin. Tekeminen on nopeaa: ensin leivotaan simppelit "pikkuleivät", niiden paistuessa sekoitellaan sokeriliemi ja lopuksi pikkuleivät saavat omin päin imeä sokerilientä kolmisen tuntia. Tekopäivänä maku ei vielä ole parhaimmillaan, vaan mielestäni parin, kolmen päivän päästä. Turkin sukulaisemme tykkäsivät mausta erittäin paljon ja Suomestakin resepti sai vihreää valoa - kiitokset äidille, joka testasi reseptin toimivaksi suomalaisilla aineksilla ja otti vielä kuviakin - itse unohdin, taas kerran, ikuistaa omat leipomukseni. Toki suomalaiseen makuun resepti on hieman erikoisempi tuttavuus, muttei liian erikoinen ja hyvä vaihtoehto, jos haluaa kokeilla turkkilaisen jälkiruuan tekemistä. Mannapuuro on lopputuloksesta kaukana :)


Hira tatlisi (n. 15 kpl)

Taikina:

  

1 dl rypsiöljyä tai auringonkukkaöljyä

1 dl jogurttia

1 kananmuna

1 pussi eli 5 g (kukkura tl) vaniljasokeria

1 pussi eli 10 g (2 tl) leivinjauhetta

2 dl mannasuurimoita (Turkissa "irmik", Suomessa testattu Nalle mannasuurimoilla)

3 dl vehnäjauhoja

Sokeriliuos:

4 dl vettä 

4 dl sokeria

1) Laita taikina-ainekset kulhoon ja sekoita ne käsin taikinaksi. 

 

2) Pyörittele taikinasta (tarvittaessa öljytyin käsin) ison lihapullan kokoisia palloja (noin 13-15 kpl), kierittele pallot mannasuurimoissa ja laita leivinpaperin päälle.

3) Paista 170 C, 25 min/kunnes pallot saavat hieman väriä.

4) Paistumista odotellessa tee sokeriliuos: yhdistä hanakylmä vesi ja sokeri ja sekoita, kunnes sokeri on liuennut.

5) Siirrä uunikuumat pallot esim. uunivuokaan ja kauho sokeriliemi päälle. Pallojen ei tarvitse olla liemen peitossa, vaan noin puoliväliin saakka liemessä. Pidä pöydällä huoneenlämmössä kolmisen tuntia, jolloin suurimman osan nesteestä pitäisi olla imeytynyt.

6) Laita pallot jääkaappiin (vaihda astiaa tai valuta ylijäänyt liemi pois ennen säilömistä). Hira tatlisi säilyy jääkaapissa useamman päivän. Koristele esimerkiksi pistaasirouheella tai kookoshiutaleilla ennen syöntiä.

Alla vielä selkeä video ja ohjeen lähde: