Salaattireseptejä x4

Muutaman viime viikon aikana turkkilaisia ovat ilahduttaneet kesäiset vihannesten ja hedelmien torihinnat. Niinpä meillekin on tarttunut piiiitkästä aikaa torilta mukaan muutakin kuin hedelmiä ja ruokien pääraaka-aineeksi tarkoitettuja papuja, munakoisoja ja kesäkurpitsoita. Peruskurkun ja -tomaatin lisäksi torilta on ostettu kotiin muun muassa tilliä, persiljaa, kevätsipuleita ja semizotua. Semizotu on googlettelun perusteella suomeksi vihannesportulakka ja sitä voisi kasvattaa kotipuutarhassaan. Itse kuitenkin korvasin aikoinaan turkkilaisreseptien semizotun marketeista löytyvillä vuonankaalella ja babypinaatilla.

Yllä semizotu. Sekä lehdet että varret ovat syötäviä, mutta halutessaan voi toki nyppiä salaattikäyttöön vain lehtinippuja.

Sain muutama vuosi sitten mieheltäni lahjaksi salaattikirjan (Ebru Omurcali: Salata kitabi) ja viime viikolla päätin vaihteeksi hyödyntää paria kirjan reseptiä: yhtä jogurttipohjaista ja yhtä lämmintä salaattia. Lisäksi viikon mittaan tehtiin vihersalaattia perinteisesti ja vähemmän perinteisesti.

Resepteissä ollaan taas hieman Turkin ja Suomen eroavaisuuksien äärellä: Turkissa semizotu ja yrtit myydään usein kukkakimppumaisina nippuina, Suomessa taas ruukkuina, pusseina ja rasioina. Lisäksi en ole kirjan resepteille aivan uskollinen, joten ohjeissa vilisee pieniä omia lisäyksiä.


Yogurtlu semizotu salatasi eli semizotu-jogurttisalaatti

½–1 nippu semizotua TAI pussi/rasia vuonankaalta/babypinaattia/vihannesportulakkaa
1/4–1/2 nippua/ruukkua tuoretta tilliä

1 dl turkkilaista jogurttia
1/4 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
ripaukset suolaa, mietoa kuivattua chiliä, mustapippuria

-Sekoita pestyt semizotun lehdet ja silputtu tilli isossa kulhossa.
-Sekoita pienemmässä kulhossa keskenään jogurtti, öljy, murskatut valkosipulinkynnet ja mausteet. Lisää jogurttiseos semizotun ja tillin joukkoon ja hämmennä sekaisin.
- Salaatin päälle voi ripotella vielä koristeeksi esimerkiksi vihreitä semizotun lehtiä ja kuivattua chiliä.


Lämmin perunasalaatti eli patates bravas Espanjasta

Tomaattikastikkeeseen:
1 sipuli
5 valkosipulinkynttä (alkuperäinen ohje), 2 isoa – 4 pientä (oma ohjeeni)
1 jälkiruokalusikallinen paprika- tai tomaattipyrettä
3 tomaattia
2 rkl etikkaa (alkuperäinen ohje), 1 tl (oma ohjeeni, voi myös jättää kokonaan pois)
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

5 perunaa
oliiviöljyä, suolaa, kuivattua chiliä, kuivattua timjamia
tuoretta persiljaa, kevätsipulia

-Valmista tomaattikastike hyvissä ajoin, vaikkapa edellisenä päivänä. Kuullota hienonnetut sipulit öljyssä. Lisää pyre ja jatka vielä hetki. Lisää pilkotut tomaatit ja keitä miedolla lämmöllä puoli tuntia.
Lisää mausteet ja halutessasi etikkaa. Soseuta sauvasekoittimella.

-Kuori perunat ja pilko ne suupalan kokoisiksi lohkoiksi. Laita perunat leivinpaperoidulle uunipellille ja sekoita niihin öljyä, suolaa, chiliä ja timjamia. Paista 180 C:ssa lajikkeesta ja lohkojen koosta riippuen noin 30 minuuttia tai kunnes perunat ovat sisältä pehmenneet, päältä rapsakoituneet ja saaneet väriä.

-Kun perunat ovat valmiit, heitä niiden päälle persilja- ja kevätsipulisilppua. Laita uuni pois päältä, mutta anna pellin olla uunissa vielä pari minuuttia.

-Tarjoa lämpimät perunat kylmän tomaattikastikkeen kanssa.


Klassinen vihersalaatti turkkilaisittain


Noin kymmenen salaatinlehteä
1 avomaankurkku tai puolikas isosta kurkusta
1 iso tomaatti
1 valkosipulinkynsi
puolikkaan sitruunan mehu
oliiviöljyä, suolaa, sumakkia, halutessa etikkaa

-Pilko salaatinlehdet, kurkku ja tomaattia pieneksi. Voit halutessasi kuoria kurkun ennen pilkkomista.
-Sekoita joukkoon murskattu tai pienen pieneksi silputtu valkosipulinkynsi.
-Viimeistele lisäämällä puolen sitruunan mehu, loraus oliiviöljyä, ripaus suolaa ja halutessasi etikkaa. Jos kotoa tai kaupasta löytyy sumakkia, lisää sitä reilusti, ilman tätä maustettakin kuitenkin pärjää!


Kokeilevampi vihersalaatti eli periaatteessa mitä vain maun ja jääkaapin sisällön mukaan

1 avomaankurkku
1 tomaatti
semizotua/vuonankaalta/babypinaattia
tuoretta persiljaa
1 kevätsipuli
maissia
oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa, balsamiviinietikkaa

Kaikki ainekset pilkotaan pieneksi semizotua lukuun ottamatta. Viimeistellään lorauksella öljyä, sitruunamehua ja balsamiviinietikkaa sekä ripauksella suolaa.

Nopeat minisämpylät (ja turkkilaisten reseptien tuska)

 
Toisinaan on ihana tarttua monimutkaiseen leivontaohjeeseen, jonka kanssa saa askarrella vaikka kokonaisen päivän. Joskus taas tavallaan huvittaa leipoa, mutta samaan aikaan ei viitsisi laittaa tikkua ristiin. Viime viikolla olin erittäin laiskalla leivontatuulella, mutta kotiväeltä kuului toive jalostaa ei niin hyväksi osoittautunut juusto-ostos joksikin syömäkelpoiseksi. Reseptejä kahlatessani vastaan tuli 3 dakikada sivi yağlı peynirli poğaça eli kolmen minuutin juustosämpylät. Lupaus kolmesta minuutista oli tietenkin liioittelua, mutta erittäin helpoksi ja nopeaksi ohje todellakin osoittautui ja viikon sisällä näitä tuli leivottua kaksikin kertaa.

Helppo, nopea, lopputulokseenkin voi olla tyytyväinen - mutta samaan aikaan reseptissä oli jotain ärsyttävää. Turkkilaiset reseptit ovat "nipottavan" leipurin (myönnän, parhaat ystäväni leivonnassa ovat desilitran mitta ja digitaalinen keittiövaaka) kauhu suurpiirteisyydellään: teelasillinen sitä, juomalasillinen tätä ja kulhollinen tuota - mutta kaikkia näitä mittojahan löytyy hieman erikokoisina! Suomessa asuessa jouduin aina myös googlettamaan, mitähän tarkoittaa pussi leivinjauhetta tai pussi vaniljasokeria. Paistolämpötilat on ystävällisesti ilmoitettu, mutta paistoaikoja ei aina ole saatavilla edes suuntaa antavasti.

Tämäkin sämpyläresepti vilisi rentoja ainesmääriä ja paistamista kunnes "sämpylät muistuttavat granaattiomenoita". Tehtyäni kaksi sämpyläerää tulin siihen tulokseen, että tässä reseptissä onnistumisen kannalta ainesmäärät eivät onneksi ole niin grammalleen ja lisäksi ohjetta voi muunnella makunsa mukaan. Muuttelin leipomiskertojen välillä käyttämääni yrttiä ja korvasin desin vehnäjauhoista kaurajauhoilla. Juustona käytin 20-prosenttista, harvinaisen miedon makuista beyaz peyniriä (fetaa). Alla ohje sekä rennon turkkilaisittain että pienellä pilkunviilauksella :)


Nopeat minisämpylät (16 kpl)

1 kananmuna valkuainen ja keltuainen eroteltuna
1 teelasi (= 1 dl) öljyä (auringonkukka, rypsi, mieto oliiviöljy)
1 teelasi (= 1 kukkura dl) jogurttia
1 pussi (= 2 tl) leivinjauhetta
2 lasia (= 4 dl) vehnäjauhoja
1 tl suolaa (vähennä, jos juusto on kovin suolaista)
noin jälkiruokakulhollinen (vähärasvaista) juustoa murusteltuna/kuutioituna/raastettuna
noin jälkiruokakulhollinen tuoretta tilli-, basilika- tai (lehti)persiljasilppua

koristeluun erilaisia siemeniä

1) Laita kananmunan keltuainen sivuun odottamaan.
2) Mittaa kaikki muut ainekset kulhoon ja sekoita nopeasti käsin taikinaksi. Ei vaivausta!

3) Pyörittele taikinasta reilun lihapullan kokoisia minisämpylöitä ja voitele ne keltuaisella. Päälle voi ripotella siemeniä koristeeksi.
4) Paista 180 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes väriä on sekä päällä että pohjassa.

Alkuperäinen resepti videoineen alla:

Suolakeksejä ja kestitsemistä

Kun kutsun tai kuulen kotiimme olevan tulossa vieraita, ensimmäinen ajatus päässäni on usein, mitä heille tarjottaisiin. Jos kyse on illallisesta, ruokien miettimiseen kannattaakin uhrata tovi. Kahvi- ja teekutsuilla keittiössä puurtamisen sen sijaan voisi välttää kokonaan - jos osaisi.

Kun menen kylään turkkilaisille (ei syömistarkoituksessa) tarjoilut noudattavat yleensä seuraavaa kaavaa: Jos tarjotaan kahvia, tarjolla on a) pelkkää kahvia tai b) kahvia ja sen kyljessä pari suklaamakeista tai lokumia (Turkish delight).

Teen kanssa ei välttämättä tarvitse tarjota mitään. Kukaan ei katso tätä pahalla, jos he ovat itse tulleet yllättäen kylään, olet esittänyt teetarjouksen ex tempore -tyyliin hyvin lyhyellä varoitusajalla tai näette toisianne usein. Tälläinen on toisaalta äärimmäisen helpottavaa: on lohdullista ajatella, että yllätysvieraan edessä ei tarvitse hävetä, kunhan vain on teekuppi tarjottavana. 

Jos teekesteihin on ehditty valmistautua, tarjottavaa toki usein löytyy: isäntäväki on voinut kipaista leipomosta lajitelman suolaisia ja makeita pikkuleipiä teen kaveriksi, joskus täytekakkua tai baklavaa. Myös markettien peruskeksit, suolatikut ja pähkinä-siemensekoitukset ovat hyvää naposteltavaa teen oheen etenkin yllätysvieraille. Joskus joku on leiponut jotain itse. Konditoriat ovat kyllä loistavia valikoimineen, eikä ole ihme, että ihmiset suosivat niitä. Kuitenkin, jos aikataulu suo, koen henk.koht. jonkinlaista sisäsyntyistä halua/velvollisuutta leipoa itse.

Viime viikolla olin ensin itse kyläilemässä. Isäntäväki tarjoili leipomosta ostettuja keksejä ja harmitteli niiden sokerisuutta. Heidän mukaansa viimeaikoina oli tullut syötyä niin paljon sokeria, että ellotti. Näin ollen, kun kuulin heidän olevan tulossa vastakyläilylle, tiesin, että joudun leivonnassa epämukavuusalueelleni: suolaisiin leivonnaisiin. Lopulta päädyin tekemään suolaisia keksejä turkkilaisella ohjeella. Lopputuloksena ei ollut ollenkaan hullumpi vaihtoehto! Helppoja, nopeita, eivätkä häviä sokerisille tarjottaville.


Suolakeksit (pellillinen)

125 g huoneenlämpöistä voita tai margariinia
1 rkl öljyä (esim. rypsi, oliivi, auringonkukka)
1 rkl sokeria
1 rkl etikkaa (itselläni rypäle-etikkaa)
1 tl leivinjauhetta
3/4 tl suolaa
n. 3 dl vehnäjauhoja (samoja, mitä käytät sokerisissa leivonnaisissa)

1 keltuainen voiteluun + siemeniä koristeeksi (itselläni seesamin- ja mustakuminan siemeniä)

1. Vaivaa öljy käsin huoneenlämpöisen rasvan joukkoon.
2. Lisää mukaan sokeri, etikka, leivinjauhe ja suola. Vaivaa sekaisin.
3. Lisää jauhot vähitellen vaivaten ja tarkkaile koostumusta. Valmis taikina on kiinteää ja helposti käsiteltävää.

4. Muotoile taikinasta haluamasi mallisia keksejä, kuten rinkuloita, rinkeleitä yms. Taikinaa on helppo pyöritellä tangoiksi, joskin lämmetessään koostumus vähän muuttuu ja homma vaikeutuu.
5. Nosta keksit pellille, voivat olla hyvin lähekkäinkin. Voitele keltuaisella ja ripottele päälle siemeniä.
6. Paista 190 C noin 20 minuuttia tai kunnes keksit ovat pohjaa myöten saaneet hieman väriä.

Yllä ensin oma keksipellilliseni ennen paistoa. Tein 15 isoa keksiä, halkaisijaltaan noin 6 cm. Yllä toisessa kuvassa ovat paistuneet keksit; ruskeaa väriä saa tulla, muttei liikaa.

Alla on reseptin löytöpaikka, YouTube-video Bayatlamayan Tuzlu Kurabiyesi. Jos olet kiinnostunut tekemään rinkelin mallisia keksejä, video tarjoaa siihen oivan ohjeistuksen. Huomaa, että alkuperäinen ohje on aineksiltaan kaksinkertainen.

 

Sadepäivän kanaruoka

Kotonamme kokataan pääasiassa turkkilaista kotiruokaa: riisi- ja bulgurpilahveja, salaattia, tsatsikia, purjopataa, linssikeittoa, papuruokia, munakoisopaistoksia, täytettyjä kasviksia. Ruuat ovat siis kasvisvoittoisia. Suomea edustaa ennen kaikkea peruna, jota kuluu niin muussina, uunijuureksena, keitettynä kuin perunarieskassa. Toinen suomalainen piirre on se, että meillä kala kokataan uunissa. Täällä päin Turkkia ihmiset yleensä paistavat tai grillaavat kalansa parvekkeella tai pihalla hajun pelossa.

Turkin eri kolkissa on erilaisia ruokaperinteitä. Osassa ruoka on tuhdimpaa, mutta täällä etelärannikolla kasvikset ovat kovassa kurssissa. Tiedän ihmisiä, jotka irvistelevät pelkästä kerma+ruoka ajatuksesta. Omassa taloudessammekin huomaan lievää ennakkoluuloisuutta kermaa kohtaan. Kesähelteellä voin yhtyä ajatukseen kermaisen ruuan raskaudesta, mutta muulloin se houkuttelee.

Tällä viikolla kävi tuuri. Edelliset viisi päivää olivat koko talven sateisimmat ja koleimmat -tuhti ruoka olisi siis ok. Alkuviikosta tuli leivottua appelsiinitoskapiirakkaa, jota varten tarvittiin kermaa, mutta vain puoli desiä. Muuten vain ostetut herkkusienet olivat liki unohtuneet jääkaappiin. Lisäksi pakastimessa odotti muutama broilerin rintafile syömistä. Asetelma helpolle, kermaiselle liharuualle oli siis valmis.

Kremali ve mantarli tavuk (eli kermaa+herkkusieniä+kanaa)

Kaksi isoa broilerin rintafilettä

Rasia herkkusieniä

1,5 - 2 dl kermaa

2-3 valkosipulin kynttä

oliiviöljyä

mustapippuria

suolaa

-Leikkaa rintafileet reilunkokoisiksi suikaleiksi. Myös herkkusienet voit paloitella suht paksuiksi viipaleiksi. Raasta, murskaa tai hienonna valkosipulinkynnet pieniksi.

-Ruskista ensin broilerisuikaleita oliiviöljyssä niin, että ne saavat hieman väriä. Lisää mukaan herkkusienet ja valkosipuli. Kun sienet ovat kypsyneet, lisää vielä kerma. Kuumenna ja viimeiseksi mausta suolalla ja runsaalla mustapippurilla.

Koska kyseessä oli nopea arkiruoka, joka syötiin alta aika yksikön, unohtui kuvien otto. Jälkiruuasta sen sijaan kuva tuli otettua. Sateisen viikon ratoksi kävimme naapurikaupungin Ikeassa. Näin ulkosuomalaisena Ikean ruokahylly luo itselleni lämpimän tunteen ja ostoshimon. Hyllyn äärellä nostalgisoidessani harkitsin vakavasti jopa puolukkahillon ostoa - näin siitäkin huolimatta, ettei se Suomessa suinkaan kuulunut keittiöni perustuotteisiin. Lopulta ostospuntarointi kohdistui kuitenkin Maraboun Daim -suklaaseen ja pipareihin. Tällä kertaa Nyåkersin piparit veivät voiton kauniin rasian ansiosta.

Kolme jouluista jälkiruokaa

Koska en vietä joulunpyhiä Turkissa, minulla ei ole tarvetta kokata joulupöytää laatikoineen, salaatteineen, lihoineen ja kastikkeineen. Joulukoristeita ripottelin kuitenkin asuntoon pitkin joulukuuta, viimeisimpänä pienen pöytäkuusen. Fiilistelin eritoten itsenäisyyspäivää ja Lucianpäivää ja päätin pitää ruokapikkujoulut.

Pikkujoulupöydässä yhdistyivät perjantaille tyypillinen "pikaruoka" ja pari, arvioideni mukaan ei turkkilaiseen makuun liian eksoottista, jouluruokaa. Tarjolla oli siis uunissa paistettuja lohkoperunoita pienten kalkkunanakkien, ketsupin ja majoneesin kanssa, rosollia, perunasalaattia ja tuikiturkkilaista granaattiomenansiemenillä höystettyä vihersalaattia.

Jälkiruokia väkersin kolme. Yritin miettiä joulun makuja + mitä aineksia kotosalla olisi jo valmiiksi ja niillä perustein valitsin taateli-omenakakun, suklaatäytteiset luumut ja taatelisnickersit.

Pikkujoulut olivat onnistuneet, sillä lopputulemana oli jouluun erittäin kiinteästi liittyvä tunne: ruokaähky.


Pieni omena-taatelikakku

Tiikerikakkua olin tehnyt vastikään. Maustekakkuun olisi pitänyt ostaa mausteita, joiden tiesin jäävän pyörimään kaappeihin. Hedelmäkakkuun en löytänyt säilöttyjä kirsikoita. Taateli-kahvikakku kaatui siihen, että kotimme turkkilainen ei pidä kahvin mausta leivonnaisissa. Niinpä kokeilin uutta kakkua, johon kaikki ainekset löytyivät jo kaapista. Meiltä löytyi ohjeen mukaisesti tuoreita taateleita, mutta uskon vakaasti, että ns. taatelikuutiostakin onnistuu. Hyvää ja jouluista!

Alkuperäinen resepti on K-Ruoka -sivustolta ja sillä saa leivottua ison kakun. Koska tein useampaa jälkiruokaa, en halunnut tehdä isoa, normaalikokoista kuivakakkua. Kaapistani onneksi löytyy pieni, kuitenkin suht korkeareunainen kuivakakkuvuoka, josta saa noin 14 pientä kakkupalaa. Niinpä puolitin alkuperäisen ohjeen ja leivoin pienen kakun alla olevilla määrillä:

100 g (tuoreita) taateleita
1 dl vettä
1 omena
100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 3/4 dl vehnäjauhoja
1 kukkura tl vanilja- tai vanilliinisokeria
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa

1. Hienonna taatelit ja keitä niitä kattilassa veden kanssa. Kun taatelit ovat pehmenneet (n. 5 - 10 min), laita seos syrjään jäähtymään.
 
2. Raasta kuorittu omena. Sekoita jauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe ja sooda keskenään.

3. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna vatkaten.
4. Lisää taikinaan jäähtynyt taateliseos ja omena ja sekoita käsin.
5. Siivilöi mukaan jauhoseos ja sekoita varovasti.

6. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Kypsennä 175 asteisessa uunissa reilu puolisen tuntia. Paistumista kannattaa vahtia!
7. Anna jäähtyä hetki ja kumoa vuoasta. Kuumana kakku on hajoavaa, mutta jäähtyneenä aivan normaalin kuivakakun tyyppistä.

 

Taustalla iso, edessä käyttämäni pieni vuoka. Valmis kakku jälkiruokalautasella.


"Suklaatäytteiset" luumut

Sain aikoinaan joululahjaksi Trish Deseinen kirjan Haluan suklaata (2003). Miettiessäni joulumakuja mieleeni tulivat suklaa ja luumu ja sitten tämä resepti, jossa saisin lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Reseptistä syntyy nimensä mukaisesti suklaalla täytettyjä luumuja - tai syntyy ja syntyy. Ehdin ostoskiireissäni katsoa kuivattuja luumuja vain yhdestä marketista ja jouduin tyytymään siihen mitä oli: pieneen rasiaan sullottuja, toisiinsa lytättyjä luumuja, joita ei olisi täyttänyt millään ilveellä. Siksi reseptissä alkuperäinen ja nyt toteuttamani kuppiin rakenneltu tarjoilumuoto.

150  g tummaa suklaata
1,5 dl kuohukermaa
12-18 kuivattua, kivetöntä luumua

1. Palastele suklaa suht pieneksi rouheeksi. Kaada päälle kiehuvaksi kuumennettu kerma. Sekoita tasaiseksi.
2. Vatkaa seos sähkövatkaimella kuohkeaksi. Ole kärsivällinen, tässä kestää aikansa.

VAIHTOEHTO 1:
- Leikkaa luumut varovasti halki niin, että puolikkaat jäävät kuitenkin vielä kiinni toisiinsa.
- Raota luumua ja pursota hieman suklaaseosta luumunpuolikkaiden väliin.

VAIHTOEHTO 2:
- Leikkaa luumuja pieniksi kuutioiksi.
- Laita pieniin annoskuppeihin (esim. desin espressokuppi käy mainiosti, sillä pieni annos riittää) kerroksittain suklaavaahtoa ja luumunpaloja.
- Jos viitsit, pursota päällimmäiseksi kermanokare ja/tai viimeistele esimerkiksi suklaarouheella.
- Jos haluat tarjota heti, OK! Jos et, laita odottamaan jääkaappiin. Tällöin suklaavaahto kovettuu, mutta säilyy hyvin lusikoitavana.


Taatelisnickersit

Simppeli ohje, johon olen törmännyt usein. Koska olin jo tehnyt taatelia sisältävän kakun, jälkiruokiin tuli pieni yliedustus taatelista. Kun taateleita kuitenkin kotoa löytyi mielin määrin (tänä syksynä olen kehittänyt riippuvuuden tuoreisiin taateleihin) ja kaikkia muitakin ainesosia, en malttanut olla tekemättä.


- tuoreita taateleita
- suolattuja tai suolaamattomia pähkinöitä maun mukaan (itse käytin suolattuja maapähkinöitä)
- suklaata maun mukaan (itsellä tummaa)

1. Halkaise taatelia sen verran, että saat kiven ulos (jos siis eivät ole kivettömiä).
2. Laita sisälle 1-2 pähkinää ja paina kiinni = näyttää avaamattomalta.
3. Dippaa osittain tai kauttaaltaan suklaaseen + koristele halutessasi lisää :)

Helpot sitruunakeksit

Turkkilaiset tuttavani ovat toinen toistaan parempia kokkeja. Heiltä syntyvät niin nopeat arkiset keitot, salaatit ja pilahvit kuin tuntikausia väkerrettävät sıkmat (eräänlaiset wrapit) ja mantıt (pienen pienet raviolimaiset taikinanyytit). 

Leivontaa ympärilläni sen sijaan harrastetaan vähän. Monella on yksi tai kaksi leivontabravuuria eikä innostusta sen laajempaan reseptien haltuunottoon edes ole. Energia keskitetään ruuanvalmistukseen, jälkiruuan voi korvata teellä, hedelmillä tai hillolla ja konditoriat notkuvat pasteijoita, kakkuja ja pikkuleipiä niitä haluaville. Kauppa ja leipomo eivät kaupungeissa ole koskaan kaukana ja niihin kipaistaan jopa useamman kerran päivässä mahdollisimman tuoreen leivän kiilto silmissä. 

Itselleni tulvii reseptejä, esimerkkiä ja opetustarjouksia turkkilaisille tutuista ruuista ja mielelläni otankin ohjeita vastaan kuunteluoppilaana tai apukokkina. Leipomisessa sen sijaan olen pitkälti television, kirjojen ja netin varassa. Mutta ei valittamista! Ensinnäkin yksi suosikkiharrastuksistani on notkua reseptisivustoilla ja poimia kokeiluun meneviä ohjeita. Toisekseen, kun pitäydyn turkin kielisissä resepteissä, voin vakuuttaa itselleni, että kyseessä on oikeastaan tuiki tarpeellinen kielen opiskeluhetki.

En ole tietoisesti hakeutunut sitruunareseptien pariin, mutta niin vain kävi, että sitruunakakun jälkeen seuraavaksi testattavaksi osuivat sattumalta sitruunakeksit. Resepti löytyi tällä kertaa YouTuben syövereistä. 

Keksit valmistuvat muutamasta raaka-aineesta rennolla aikataululla: taikina vaatii useamman tunnin jääkaapituksen ennen leipomista, mutta on aivan sama, ehditkö paistaa sen neljän vai 24 tunnin päästä. Itse paistoin puolet taikinasta tekopäivänä ja toisen puolen kahta päivää myöhemmin. Lopputuloksena on mukavia sitruunanmakuisia keksejä, jotka maistuvat sellaisenaan tai pikaisella kuorrutuksella kruunattuna (suosittelen!).

Sitruunakeksit (Limonlu kurabiye)

200 g huoneenlämpöistä voita

135 g sokeria

kahden sitruunan kuoriraaste

2 keltuaista

260 g vehnäjauhoja

ripaus suolaa

Koristeluun: ¼ sitruunan mehu + pari-kolme ruokalusikallista tomusokeria

1) Vatkaa huoneenlämpöistä voita pari minuuttia sähkövatkaimella tai monitoimikoneella.

2) Sekoita sokeri ja kuoriraaste ensin keskenään ja lisää ne sitten voin joukkoon. Vatkaa vaahdoksi muutaman minuutin ajan.

3) Lisää keltuaiset yksitellen vatkaten.

4) Sekoita jauhoihin ripaus suolaa ja lisää vaahdon joukkoon. Sekoittamisessa voit käyttää vatkaimen pienintä tehoa tai käsiä. Itse pistän kädet jauhoihin, sillä vatkaimestani löytyvät vain nopeudet nopea ja turbo.

5) Laita pöydälle kaksi palaa kelmua. Muotoile taikinasta kelmujen päällä kaksi suorakulmaista tankoa (pituus noin 17 cm ja leveys 5 cm). Kääräise kelmut tankojen ympärille ja laita jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi.

6) Tuntien päästä taikina on kovettunut. Leikkaa reilun puolen sentin paksuisia keksejä terävällä veitsellä. Yhdestä tangosta syntyy pellillinen, noin 20 keksiä. Jos et halua paistaa kaikkia kerralla, voi toinen tanko odottaa jääkaapissa parikin päivää.

7) Paista 180 asteessa noin 10-15 minuuttia. Keksien reunat saavat saada hieman väriä.

8) Keksien jäähdyttyä koristele kukin keksi muutamalla tipalla sitruunamehu-tomusokeri seosta.

Alla vielä reseptin alkuperäinen lähde, Idil Yazarin video, kiinnostuneille: